Miksi en ole kenenkään kummi?
Miksi olette jättäneet jonkun pyytämättä kummiksi?
Pitäisikö mennä itseensä vai todeta vaan, että sellaista sattuu.
Kommentit (23)
Olen ehkä ystävilleni vähemmän tärkeä kuin mitä he ovat minulle. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin niin sen täytyy olla. Minä kelpaan kuuntelevaksi korvaksi kriiseissä, mutta kun menee hyvin, niin silloin minulle ei juuri ole aikaa. Olen selitellyt sitä varmaan itselleni sillä, että näin se lapsiperheissä tuppaa olemaan. Ovatko teidän ystävänne teidän kanssa myös nousukausien aikana tiiviisti yhteydessä?
Tuo on myönnettävä myös, että minulla on vahvat näkemykset ja sanon ne selkeästi julki. Monia se ärsyttää, mutta en uskoisi, että se ärsyttää niitä ystäviäni, jotka ovat rinnallani olleet kymmenen tai kaksikymmentäkin vuotta. Uskoisin, että kolikolla on myös kääntöpuoli ja jotkut nauttivat siitä, että sanon suoraan mitä ajattelen. Koskaan en ole kyllä tarkoituksella ollut ilkeä kellekään ystävälleni, joten sitä en tarkoita tällä suoraan sanomisella, mutta toki se, että on ystäväni tarkoittaa sitä, että altistuu sille, että saatan jotain sanoakin jostain. Osaan kyllä kriiseissä kuunnellakin. Sen verran paljon minulla on läheisten kriiseistä tietoa, että se paljastaa sen. Sitäkin olen joskus miettinyt, että etäännyttääkö se sitten hyvinä aikoina eli jos minä olen se jätesäkki, johon roskat huonoina aikoina kaadetaan, niin muistuttaisinko minä liikaa niistä huonoista ajoista hyvinä aikoina. Sen tiedän kyllä, että kun ystävilleni taas huonoja aikoja tulee, niin he lähestyvät minua taas. Itse en kyllä ainakaan lähestyisi kriisissäni kaikista maailman kamalinta ihmistä, joten tämänkin ystävyyden otan kiitollisuudella vastaan.
ap
En esimerkiksi jaksa yhtään siivota ja roikun liikaa tietokoneella ja pidän omasta itsestäni liian vähän huolta. Lisäksi olen hyvin määrätietoinen oman elämäni suhteen ja sanon asioita suoraan. Noi niinkuin alkuunsa ainakin.
Varo ettet tukehdu täydellisyyteesi. Joku vika sussa nyt kuitenkin on, kun et kummiksi KELPAA.