Paniikkihäiriö!! Ottakaapa kantaa!! (OV)

Niin juuri sitä et onko paniikkihäiriö/ jatkanko töissä, pakko minun ei olisi töissä kulkea.

Kannattaako kertoa lääkärille, saapiko hullun paperit. Koska jos tilanne muuttuu parin vuoden sisään haluaisin todellakin samaan työpaikkaaan.

Mutta nyt on niin paljon kaikennäköistä juttua kotona et ei työt oikeen maistu.

Tuo kuulostaa enemmän yleistyneeltä ahdistuneisuudelta tai sosiaalisten tilanteiden pelolta tai muulta vastaavalta.

Kotona mulla on kaikki ok. Niiin kauan kun töitä mietin. Siis ei mitään ongelmia.

Eli olennaista on, että uskallat mennä töihin siitä tunteesta huolimatta. En tiedä, paljonko lääkärit voi auttaa.

Mutta jos on kyse paniikkihäiriöstä, eli oireet tulevat selvästi kohtauksittain milloin sattuu (esim. nukkumaan mennessä tai missä vaan) ja kestävät noin 10 min kerrallaan, kannattaa mennä lääkärille, koska pitkään hoitamaton paniikkihäiriö voi vaurioittaa aivoja.

Mutta jos kahdeksan tuntia hengittää katkonaisesti--> rupeaa huimaamaan ym ym.

Ja sitä kestää koko työjakso. (Meillä on Neljä aamua, neljä iltaa, neljä yötä ja kuusi vapaata) Eli sen koko työjakson on ahdistus päällä.

Selvä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Siis jos syynä ei ole fyysinen syy. Toi pahenee hoitamattomana masennukseksi ja paniikkihäiriöksi. Minulle kävi niin ja hoitona on terapia + lääkkeet.



Ovatko työ ja työympäristö sinulle sopivia vai mättääkö niissä jokin olennainen? Oletko rasittunut? Huolehditko riittävästi omasta jaksamisestasi?

Ei se parane, mutta oireet voidaan pitää kurissa lääkityksellä. Lääkettä ei tarvi pelätä. Ei kannata turhaan kärsiä.

En nyt itse enempää ehdi kirjoittaa, mutta sen tiedän, että paniikkihäiriökohtauksia pystyy itse säädellä eli hillitä tai jopa pysäyttää ne, jos tiedostaa tilanteen. En sinuna ensimmäisenä aloittaisi lääkitystä, vaan kokeilisin muilla keinoin koettaa saada pään kuntoon.



Ota vain sairauslomaa ja selitä lääkärille vaivasi ja mahdollinen epäilysi ahdistuksesta/ paniikkihäiriön pelosta. Käytä se sairauslomasi itsetutkiskeluun ja mahdolliseen itsehoitoon. Jos siitä ei ole apua, mars takaisin lääkärille. Se lääkityskin saattaa olla sinulle lopulta paras hoito.



Terv. eräs, jonka läheinen teki paniikkihäiriöön sairastumisen seurauksena itsemurhan.

No eipäs paisutella asiaa. Ilmeisesti työpaikalla on stressitekijöitä. Pyydä joku lääkitys tueksi, ja pätkä saikkua tarvittaessa.

Mutta en silti ehkä koskaan tule enää olemaan oma itseni ja lääkityksestä huolimatta kohtauksia tulee lievinä ja jouduin vaihtaa ammattia.



Mutta tosi on että älä jää neljän seinän sisään tai se pahenee ja itsensä psyykkaaminen lääkkeiden kanssa on ainakin mua auttanut paljon.



Kohtauksia tulee useammin mitä stressaantuneempi/väsyneempi olen jostain asiasta.



Atarax mun mielestä aika vahva lääke heti alkuun; mulla löytyi toisella kertaa hyvä lääkitys (seroxat;nyt annostus 40mg).



Mutta kyllä sinne lääkäriin kannattaa ihan rohkeasti mennä eikä vähätellä,kun ei ne voi auttaa eikä ota tosissaan jos sanoo et vähän jännittää/hengitysvaikeuksia..



Mulla meni niin pahaksi etten enää roskia uskaltanut viedä kuin pimeällä,ystävä kävi kaupassa ym. En vain tajunnut mikä mulla on,luulin et sekoon tms.

Ja sitten kun on jo yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, tilanne on jo järkyttävä. Lääkitys vaan ensin, että saa oireet pois. Ja lääkitystä voi jatkaa vai loppuikänsä. Paniikkihäiriö ei koskaan parane, mutta se voidaan pitää hallinnassa. Terapia on hyvä, jos sellaiseen pääsee, mutta koska kyse on serotoniinin vajauksesta aivoissa, se voidaan korvata lääkkeellä. Kukaan ei kehota diabeetikkoakaan olemaan ilman lääkkeitä. Paniikissa on kyseessä fyysinen sairaus, jonka voi laukaista esim stressi. Aina ei mitään erikoista syytä tarvita.

korkealla. Keskity hengittämiseen. Vedä nenän kautta sisään ja hitaasti suun kautta ulos. Heti kohta helpottaa. Jos tuntuu vaikealta lue vaikka sanomalehteä ääneen. Takista verenpinen. Ja ota lisää sitä saikkua ei työuupumus heti helpota.

saattaa olla ihan " oikea" sairaus.