Kyllä on niin väärin. Useampi ystäväni ja tuttavani haluaisivat lapsia, eikä

enkä vieläkään ole oikein sopeutunut ajatukseen. Tiedän ,että seuraavasta vuodesta tulee ihan helvetillisen rankka, meillä alkaa rakentaminen ensi kuussa jne. Isommat lapset ovat onneksi jo kohta 5 ja 3, mutta silti tarkoituksena olisi ollut vähän hengähtää, rakentaa rauhassa ja tehdä töitäkin... Henkilökohtaisesti en voinut aborttia edes harkita, koska meidän lapsiluku ei kuitenkaan ollut täysi. Enkä usko, että vaikka olisikin joskus, että silti tekisin.



Ja sitten lähipiirissä on niitä, joille ei vauvaa tule vuosien yrittämisestä huolimatta, oma veljeni mukaan lukien. Eipä näistä omista tunteista todellakaan voi puhua heille, eikä tietysti sinänsä ole tarviskaan. Mutta pirun epäreilulta tuntuu aina aika ajoin, erityisesti heidän, mutta myös omasta puolesta.