Haluaisin olla yksin
Poika 1v7kk. Olen osa-aikatyössä ja poika on ollut nyt pari kuukautta noin 10 päivää kuussa päiväkodissa 6h/pvä. Mies opiskelee, lähtee aamulla ja tulee 19 aikoihin takaisin.
Poika oli eilen tosi hankala, kiukutteli ja mikään ei mennyt oikein. Johtunee varmaan tuosta päiväkodista että on alkanut kiukuttelemaan nyt enemmän. Onneksi muutoksia on sen verran luvassa että mies valmistuu ja aloittaa työt ja mä jään sit pojan kanssa kotiin.
Mutta niin. Välillä tulee sellainen tunne että olisi NIIIIN ihanaa herätä aamulla yksin. Syödä aamupala yksin ja rauhassa. Käydä vessassa yksin. Lähteä kauppaan tai kaupungille vaikka hetken mielijohteesta yksin. Olla netissä, katsoa telkkaa, käydä jumpassa tai uimassa ilman kiirettä ja mieletöntä suunnittelua kuka hakee kenet millä, monelta ja mistä. Olis niin kiva valvoa myöhään, syödä karkkia ja katsoa leffaa. Mennä nukkumaan sit kun nukuttaa ja nukkua yö heräämättä kertaakaan ja nukkua aamulla niin pitkään kun jaksaa.
Yksi lapsi siis ja toinen on ollut välillä haaveissa. Mutta hitto soikoon, enhän mä jaksa edes tätä.
Kommentit (6)
ja tuttu tunne. Ei kannata potea siitä huonoa omaatuntoa tai ihmetellä sen kummemmin. Toivottavasti saat joskus lapset hoitoon tai vaikka isänsä kanssa mummolaan viikonlopuksi, niin voit olla yksin viikonlopun kotona? Kaikki kaipaa yksinäisyyttä joskus.
kun lapset ovat kovasti riippuvaisia vanhemmistaan on totta. Nyt kun lapsemme on 5-vuotias, voin tehdä kaikkia noita haaveilemiasi asioita yksin ja rauhassa.
Meilläkin on 5-vuotias, enkä mä kyllä voi tehdä kaikkia noita yksin:)
että onko sitä nyt sitten huono äiti kun haluaisi " hylätä" perheensä..edes vähäksi aikaa. Käyn kuitenkin töissäkin eli en ole mikään 100% kotiäiti, jolloin voisi ehkä ymmärtää jos omaa rauhaa haluaa. Tosin töissäkin olen koko ajan tekemisissä usean ihmisen kanssa ja se perimmäinen toive olisi saada olla yksin, edes vähän aikaa.
Mummolat on niin kaukana että sieltä ei nyt valitettavasti apua saa, ehkä kesällä sitten.
Rakastan toki lasta ja miestä, ja yritän järjellä ajatella että tuo kiukutteleva pikkupoika kasvaa tosi nopeasti ja täytyisi yrittää nauttia joka päivästä. Mutta silti. Ehkä tämä on jotain kevätmasennusta ja sekään ei auta että olen nukkunut pari viikkoa todella huonosti.
Kiitos vastauksista, kyllä tämä vähän auttoi kun sai johonkin purkaa tuntojansa.
Omani on nyt 6-vuotias ja oikeastaan jo vuoden verran on arjessa saanut tehdä omia juttujaan ihan riittävän rauhassa.
Vierailija: