Mitä laittaisin surunvalittelukorttiin - ystävän äiti kuoli ja haluaisin viedä ystävälle kukkia ja kortin.

" Maa on kukkaa köyhempi, taiva enkeliä rikkaampi." Minusta se oli lyhyt ja kaunis ajatus.

" Kuolema ei merkitse mitään . . . olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan. Minä olen minä ja sinä olet sinä. Mikään välillämme ei ole muuttunut. Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin. Älä muuta äänenpainoasi, älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellistä sävyä. Naura niin kuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille. Rukoile, hymyile, ajattele minua - anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli, luonnollisena osana elämää, vailla varjon häivää. Elämä on yhtä tärkeää kuin ennenkin. Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua ? Odotan sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä, aivan nurkan takana. Kaikki on hyvin."

Vierailija:

Ihan lyö tyhjää...

" Hän joka sinulle on ollut rakas ei koskaan

kuole sydämestäsi. Niin kauan kuin elät,

kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa."



Sitten tietysti osanottosi ja tuo oli hyvä, että olet tukena.