oletko ikinä väsyneenä työpäivän jälkeen ärähtänyt päiväkodin työntekijöille
jostain pikkuasiasta niin että on myöhemmin hävettänyt?
Jos niin käy, pitäsköhän pyytää anteeksi vai käyttäytyä vain jatkossa paremmin...
Kommentit (9)
Sen sijaan olen joskus väsyneenä ärähtänyt lapsilleni ja jopa joskus alkanut itkeä silkasta uupumuksesta. Tämä tädit ovat oikein hyvin ymmärtäneet - ihmisiähän hekin vain ovat. Kaikilla myös omia lapsia.
Ja päiväkodin henkilökuntakin on väsynyt pitkän työpäivän jälkeen.
eikö pitäisi olla itsestään selvyys että pyydetään huonoa käytöstä anteeks!
Mistäs tiedät miten väsynyt se päiväkodin työntekijä oli eikä sulle yhtään rähissyt? Tiedä vaikka itki väsyneenä työpäivän jälkeen saamastaan " kiitoksesta"
Itse hotellin vastaanotossa töissä olen saanut silmilleni juuri näitä väsyneentyömiehenpäänaukomisia, mitättömistä ja olemattomista asioista. Arvatkaa vaa kuinka sit vituttaa hymyillä nätisti ja miettiä onkohan tuonkaa lääkitys kohdillaan.
Kohdelkaa toisianne, kuten tahtoisitte itseänne kohdeltavan.
Oli maailman paskin päivä ja sit en nyt ärähtänyt, mutta sanoin kuitenkin jotain typerää tälle viestintuojahoitajalle. Kyse oli siis siitä, saako mun lapsi päivällistä ja siitä, että jos lapsen hakuaika olis 5 minsaa myöhemmin, lapsi sais ruuan. Taisin tokasta, että selvä, mä sit saan kyllä kotimatkaani tästälähin kulumaan sen 5 minsaa pidempään, jos se siitä on kiinni.
Pyysin anteeksi seuraavana aamuna.
Vähänkö olisi noloa, jos aikuinen ihminen ei sen vertaa hillitse itseään. En muutenkaan tapaa ärähdellä kuin ehkä joskus lapsille.
lastenhakemisvaiheessa pikemminkin rentoudun ja ilostun lasten näkemisestä - ja olen siis jotakuinkin iloinen myös hoitajille, kun jutellaan. Väsymys tulee - jos tulee - sitten kun on päästy kotiin ja istahtaa sohvalle.
Ja jälkeenpäin pyysin anteeksi sekä siltä ihmiseltä jolle erehdyin ärähtämään että muiltakin pväkodin tädeiltä. Ärähdykseen johtanut tilannekin keskusteltiin läpi, siinä oli kyse sellaisesta tilanteesta joka ulkopuolisen silmiin vaikutti aivan erilaiselta kuin niille, jotka päivästä ja viikosta toiseen viettävät päivät erään lapsen kanssa.
Varmaankin lisäksi olen monta monta kertaa sanonut tai tehnyt jotain epäkohteliasta, ymmärtämättäni ja huomaamattani.
Lisäksi minulla on tapana ihan rohkeasti aina avata suuni asioista jotka askarruttavat minua. Keskustelun hengessä siis.
en ole ärähtelevä tyyppiä.
mutta asiallista kaiketi olisi pyytää välittömästi anteeksi asiatonta käytöstä ja jatkaa sitten kuin ei mitään olisi tapahtunut.