uskooko joku oikeesti että teinien kanssa helpompaa kuin pienten lasten kanssa?

Jos lapset tulevat äitiinsä on helvetti edessä. Toivottavasti säästytään tältä. Kyllä meillä on nyt helppoa kun ovat pieniä, ei tarvitse murehtia mistään kun ovat silmien alla kokoajan ja tottelevatkin :D

Minä en teininä riehunut, karkaillut, tupakoinut, juonut tai notkunut kaupungilla, hoidin koulun ja olin kaikinpuolin varsin kiltti teini, tempauksia tein vasta kun olin opiskelemassa ja silloin järkeä oli jo sen verran päässä että kaikkien typerimmät jutut jäivät tekemättä. Pikkulapsena karkailin ja keksin ties mitä tempauksia, mursin raajoja, en viihtynyt kuin parissa hoitiopaikassa jne.

Riippuu a) äidistä b) teinistä c) pikkulapsesta



Lisäksi uskon että ajan mittaan pikkulapsiajan muistot kultaistuvat. Unohdetaan ne rankimmat asiat.



Meillä on sekä pikkulapsi (2v ja risat) että kaksi teiniä (17v ja 14v) ja minun kokemuksellani teinien kanssa pääsee helpommalla. Meillä tosin tytöt ovat järkeviä ja mukavia teinejä joiden kanssa asioista voi sopia. Eivät ole karjuvia, räävittömiä ja kurittomia.



2v sekoittaa ja tuhoaa, ei ole kauaa kun vielä valottikin, sairastelee jatkuvasti, koettelee rajoja, pitää olla koko ajan läsnä ja tarkkana. Vessaankaan ei pääse yksin.



14v ja 17v auttavat kotitöissä ja tietävät että sovituista rajoista on pidettävä kiinni (tätä myös vaadin, sitten saa niitä oikeuksiakin). 2v:ltä ei vielä voi olettaa vastaavaa järkevyyttä.

Ja se, että saa napostella herkkuja plus rentoutuakin välillä.



Teeppä em. asioita kun sinulla on pieni laps!

vaikka viikoksi jos oma mielenrauha sitä vaatii.

Ah , kuinka odotan sitä autuasta aikaa.

Henkisesti varmasti rasittavampaa, mutta odotan sitä aikaa että lapset osaavat täysin toimia itse!

Joko meillä on harvinaisia teinejä tai sitten olemme onnistuneet kasvatuksessa:)

Ei se nyt ihan noin mene...

Henkisesti varmaan vaativampaa, fyysisesti helpompaa (saa nukkua, ei tarvi koko ajan auttaa ja vahtia, ettei loukkaa itseään eli saa olla paikallaan näin halutessaan, ymmärtää asioista jotain).

Sit jutellaan mukavia , kuunellaan musaa, tansahdellaan ja myöhemmin äitee lähtee kuppilaan ja teinit minne meneekin. Kun ovat 18 täyttäneet mennään samaan discoonkin bailaa, jos teinit huolii mukaan. :))



Aamulla itketään yhdessä krapulaa ja tilataan pitsaa

Tietysti se vähän ottaa etäisyyttä, naureskelee vanhuksille, välttelee siivoamista ja sitä saa komentaa hoitamaan osansa kotitöistä, mutta mitään oikeasti vaikeaa ei ole tullut vastaan. Mehän ollaan jo melkein vapaita vanhemmuudesta, tuntuu tosi hienolta ajatus, että voidaan esimerkiksi mennä taas kahdestaan matkoille, kun nuori ei enää hingu mukaan vaan viettää mieluummin aikaa poikaystävän kanssa. Pienenä se työllisti aamukuudesta iltakahdeksaan ihan täysin, nyt me aikuiset on taas saatu oma elämämme takaisin.

pienet lapset: jatkuva läsnäolo ja uhmaikä ja sairastelu ja ehkä huonosti nukutut yöt.



teini: vaikeaa niille jotka ovat tottuneet siihen, ettei asioita tarvitse kyseenalaistaa. kun joutuu oikeasti miettimään esim. kieltoja, elämäntapaa.... niin kaikilla ei äly riitä ja niin teinit koetaan rankoiksi.



itsehän olette ne teinit " kasvattaneet"

Sulla ei taida olla teinejä...

ei ole ei.



mistä arvasit?



voitteko teinien Äidit kertoa, mitä täytyy elämässä saavuttaa jotta voi todella tietää jotain av:lla. Sen tiedän, että tähän ei riitä yksi lapsi eikä useampikaan lapsi jos niitä ei ole tehty pienellä ikäerolla. Nyt uutuutena av:n kelpoisuusvaatimuksissa on se, että äiti ei voi tietää mistään mitään ennen kun hänen lapsensa ovat teini-ikäisiä!

helpompaa kuin pikkulasten.

Terveisn äiti jolla 3 teiniä ja kaksi pienenmpää (6 v ja 2 v)

Toivottavasti tulevat äitiin ja isäänsä eli istuvat kotona koko teini-iän nenä kirjassa tai pelaa tietokoneella.

helppoja ja terveitä vauvana, olen kokenut vauva-ajan helpoksi ja huolettomaksi. Nyt on kokemuksia kahdesta hyvin erillaisesta teinitytöstä, helposta ja ei niin helposta. Ja väite että teinien vanhemmat ainakin saavat nukkua ei kyllä välttämättä poidä paikkansa. Olen valvonut öisin, lähetellyt viestejä ja hakenut hukassa ollutta teiniä pitkin kyliä ja valvonut sen vuoksi kyllä enemmän kuin kyseisen typyn vauva-aikana...

Teinit, eikä mitkään uhmikset ole lähimainkaan yhtä vaikeita kuin vanhat VANHEMPANI!!!



On jurotusta, murjotusta, nirsoilua, kiukuttelua, itsesääliä, avuttomuutta ja mielialojen vaihteluita...

Mutta ihan sovitusti. Jos tytöt on rock-keikoilla tai kavereillaan, olen lupautunut hakemaan vaikka mihin aikaan. Ja monta kertaa olen lähtenyt yön selkään lapsiani hakemaan. Mutta en koe sitä mitenkään rasittavana. Eri asia varmaan on, jos ei tiedä, missä lapset ovat. Silloin on varmasti hätä suuri. Itsekin olen ihan hermona, jos ei heti vastata puhelimeen tai ei tule vastausta tekstariin.

Mulla teinejä ja pieniä ja teineistä taidan saada ekat harmaat hiukset, voivat olla todella raivostuttavia. Ärsyttää kun jotkut vastaajista kehuivat kasvatustaan kun teinit ovat ns. kilttejä. Ei se ole noin yksioikoista hyvänen aika.