Ahmimista (sekavaa tekstiä)

Olen tänään sairaslomalla, ja tekemisen puutteessa, ja repsahdin sitten heti aamusta lempiharrastukseeni syömiseen. Olen nyt syönyt normaalin aamupuuron jälkeen muutaman leipäpalan lisukkeineen, suklaakonvehteja n. 10, leivoksen, muutaman cashewpähkinän ja pullan... Vatsa ihan liian täynnä mutta haaveilen sipseistä tai sämpylästä... Joita meiltä ei nyt onneksi löydy.



Olen tässä vuoden mittaan laihtunut kymmenisen kiloa, ja ollut varmaan liiankin vähäisellä ruoalla välillä ja ehkä siitä johtuukin tämä ahmimisvimmani, mutta ruoka ja siihen ja omaan kehoon suhtautuminen on kyllä aina ollut ongelma... Joskus muutama vuosi sitten laihdutin todella epäterveellisillä keinoilla itseni alipainoiseksi, jonka jälkeen alkoi ahmimiskausi ja lihoin kilot takaisin... Nyt olen laihtunut terveellisemmin ja aktiivisen liikuntaharrastuksen takia. Ylipainoa ei ollut mutta en kyllä haluaisi lihoa kiloja takaisinkaan. (Mitat nyt 167/54) Mutta entä jos tämä ahmiminen tulee taas tavaksi. En jaksaisi sitä. En ole nytkään syönyt enää nälkään vaan ihan vaan siksi kun siitä tulee hyvä olo (ennen sitä kamalaa morkkista).



Sama juttu aina kun olen toimeton, tuntuu siltä että pitäisi syödä syödä syödä. Olen sen viime aikoina onnistunut hillitsemään aika hyvin ja pitänyt kerran viikossa tai kahdessa viikossa herkuttelupäivän, mutta ruoka silti vain liikkuu mielessä. Tuntuu että liikuntaakin harrastan suureksi osaksi siksi että saisin syödä enemmän, tosin usein en sitten kuitenkaan ole uskaltanut syödä paljon kun pelkään lihomista. Tämänpäiväinen repsahdus oli oikein suunniteltua. Tiesin olevani koko päivän kotona enkä jaksa nyt taistella ahmimishimoa vastaan.



En kohta enää jaksa. Enkä muuten tiedä miksi laitoin tämän vauvasivuille, kai siksi kun tämä on ainut tietämäni palsta jonne voi kirjoittaa nimettömänä ja jolla palstailee muita aikuisia ihmisiä (toisin kuin suomi-24).



Tiedän että kunhan pahin ähky tästä laskeutuu niin menen taas jääkaapille... Kunhan menen taas töihin ja alkaa rutiinit, pystyn syömään kohtuudella, mutta kun en enää tiedä syönkö kohtuudella vaiko liian vähän, kun pelkään lihomista...