Laulun sanoihin apua!

Olipa pikkuinen oravanpoika

kotona Kuuselassa,

pitkät sen korvat ja pörröinen häntä

pystyssä keikkumassa.

Osasi hyppiä puusta puuhun,

kuoria käpyjen siementä suuhun,

oksilla mukana siskot ja veikot

leikissä vilkkahassa.



Olipa vieressä Metsolan Otson

koti ja valtakunta,

kammion seinänä kaatunut honka

ja kattona kerros lunta.

Lumessa reikä niin pyöreä juuri

oravanpojalle ihme suuri.

¿Tuostapa kurkistan ikkunasta

Metsolan Otson unta!



Huuteli huolekas oravaäiti:

¿Vaara on reiän suulla!¿

Eipä se tahtonut, tuhma lapsi,

äitinsä neuvoja kuulla.

¿Enpähän pelkää, katson kerran,

viivyn pienoisen hetken verran,

kohta jo hyppelen äitini luona

kotona oksapuulla¿.



Rapsahti hanki, havahtui Otso,

ravisti peittoansa,

kirposi katto ja kohosi kämmen

mahtava piilostansa.

Olipa kämmen se suurenläntä,

mahtui siihen pörröinen häntä,

sen sieppasi Otso ja pallona metsään

lennätti vierahansa.



Siinä nyt pikkuinen oravanpoika

lumessa itkien rämpi,

vaivoin pääsi Kuuselan pirttiin,

häveten sänkyyn kämpi:

¿Toiste en katsele karhun tupaa,

toiste en lähde ilman lupaa,

minä olen pikkuinen oravanpoika,

äiti on tietävämpi¿!