Lue keskustelun säännöt.
Mä en taida kestää tätä äitiyslomaa....
24.02.2008 |
Vauva vasta muutaman viikon ja esikoinen 4-vuotias. Mies töissä lähestulkoon aina, nytkin ollut koko vkl pois. Tulen hulluksi täällä.
Vauva itkee yöt ja esikoinen kiipeilee seinille kaiket päivät. Mulla on tylsää ja seinät kaatuu päälle. Tai siis kädet täynnä työtä taukoamatta, mutta en minä tästä nauti. YH-fiilis.
Ja tätä sitten pitäisi jaksaa vuosi tai kaksi. Huh.
Kommentit (15)
Ulkoilukin jo piristää äidin mieltä ja isompi lapsi saa kanavoida ylimääräisen energian mielekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä aikaa saat siivota, käydä kaupassa, levätä ja oleilla vauvan kanssa. Kyllähän 4v varmasti seinille hyppii, jos ei muuta tekemistä kuin seurata aamusta iltaan vauvahoitoa.
Hoidin pienimmän kuitenkin kotona lähes kolmevuotiaaksi. Nyt olen töissä eikä tämäkään herkkua ole, mutta nautin kun saan tehdä asiat rauhassa.
Vien esikoisen puistoon ja kävelemme pitkiä lenkkejä. Tänään touhuttiin lumihommissa. Mutta ei se riitä, virtaa riittää tuolla lapsella.
Tämä kotielämä ei ole mua varten. En näe tässä mitään mielekkyyttä, en nauti rakkaista lapsistani. Mielestäni en kärsi masennuksesta, tämä ei vain sovi minulle. Haluan töihin ja mukaan yhteiskuntaan.
Ja tästä kaikesta on kamalan huono omatunto. Eihän näin saisi tuntea.
ap
Sinä olet osa yhteiskuntaa kotonakin. Aika aikaansa kutakin. Opettele nauttimaan tästä hetkestä, se on ainut todellisuus. Minäkään en ole mikään emotyyppi, mutta teimme kaikkea pientä kivaa lasten kanssa. Pidin myös huolta, että mulla oli kotona jokin oma projekti, jota saatoin tehdä lapsista huolimatta (esim. ommella uudet verhot, tehdä 1000 palan palapeli, lukea jokin kirja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama tunti päivässä pari kolme kertaa viikossa tekee ihmeitä niin sinulle kuin lapsellekin!
Ok, kuulostat aika tympääntyneeltä, mutta kyllä aika moni kotiäiti välillä on.
Minullakin oli tosi vaikeaa kahden ensimmäisen kanssa, kun kakkonen oli alussa huono nukkumaan ja muutenkin ärtyisä. Minut pelasti lähinnä puistotäti, jolle sain isomman pari-kolme kertaa viikossa sekä äitikerho, jossa aktiivisesti kävin. Puiston kautta tutustuin myös muihin äiteihin, joiden kanssa kyläiltiin, ja lapsetkin viihtyivät paremmin. Kun pienempi kasvoi, niin alkoi myös hiljalleen helpottaa (ikäeroa heillä runsas vuosi).
Minä olisin totisesti masentunut, jos en olisi ollut sosiaalisesti aktiivinen. Se kannattaa! Vannoin silloin, ettei ikinä kolmatta, mutta nyt olen kolmannen kanssa kotona (jo 2-vuotias) ja isommat koulussa, ja tämä on ollut aika kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli esikoinen juuri neljä täyttänyt kun seuraava syntyi, ei olisi helpompaa voinut olla.
Iso-poika ja todella avuksi. Mielellään juoksi toimittamassa pikku-asioita esin kun imetin. Unohdin aina ottaa vesilasin ja takuuvarmasti tuli jano imettäessä. Ei mitään mustasukkaisuutta.
Ainut että kömpi yöllä makkarin lattialle nukkumaan huoneesta. Siirrettiin pojankin sänky pariksi kuukautta makkariin ja pian alkoivat nukkua omassa huoneessa.
Vierailija:
Itselläni oli esikoinen juuri neljä täyttänyt kun seuraava syntyi, ei olisi helpompaa voinut olla.
Iso-poika ja todella avuksi. Mielellään juoksi toimittamassa pikku-asioita esin kun imetin. Unohdin aina ottaa vesilasin ja takuuvarmasti tuli jano imettäessä. Ei mitään mustasukkaisuutta.
Ainut että kömpi yöllä makkarin lattialle nukkumaan huoneesta. Siirrettiin pojankin sänky pariksi kuukautta makkariin ja pian alkoivat nukkua omassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 - 3 tuntia. Kyllä kaipasi jo kavereita. Nyt kuopus on 3,5 eikä kyllä tasan tulisi enää mieleeni pitää pelkästään kotona. Käy kerhossa kolmesti viikossa. Se tasaa viikkoa kummasti.
Kaksi kertaa viikossa 2 tuntia kerrallaan. Enempää en ole saanut. Mutta kun nuo lapset ovat erilaisia, niin jotkut tarvitsevat enemmän liikuntaa kuin toiset.
Kiitos että olen saanut kannustavia ja ymmärtäviäkin kommentteja. Äiditkin ovat erilaisia. Itse olen ns. uraäiti ja nauttinut siitä menosta. Illat ja viikonloput oli kyllä omistettu lapselle jos ei ollut työmatkoja.
Esikoisen vauva-aika ei ollut minulle näin vaikeaa. Se meni hyvin ja jaksoin. Nyt tuntuu vaikealta. Toivottavasti olo kohenee kun saa yöllä nukkua paremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakuaika kerhoihin ei ole nyt, vaan seuraava tilaisuus on vasta elokuussa ellei jossain kerhossa satu olemaan vapaita paikkoja. Ja ainakaan Helsingin kaupungin kerhoissa ei ole.
Vierailija:
Miski et laita isompaa lasta vaikka kerhoon?
esikoinen varmaan reagoi mustasukkaisuuttaan ja huomionhakuisuuttaan tuollaisella ylienergisyydellä.
yritä vain pitää kiinni esikoisen rutiineista ja löytää joka päivä ainakin pieni hetki jolloin touhuisitte jotain kahdestaan. ja olisiko esim. isovanhemmista apua, esikoiselle seuralaiseksi tai vauvanhoitajaksi hetkeksi jotta pääsisit tekemään jotain yhdesä esikoisen kanssa?
ja vauvakin kasvaa koko ajan isommaksi! minusta elämä on aina helpottanut yhden pykälän verran kun vauva on tullut 3kk eikä ole enää vastasyntynyt. ja seuraavan kerran sitten kun vauva alkaa jo syödä kiinteitä kunnolla, sitten ei ole enää niin kiinni imetyksissä ja usein yötkin parantuvat tässä vaiheessa.
t. kolmen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä tarvitsee aikuisen seuraa.
ap