En jaksa tätä arkirumbaa
Ei ole mieltä olla 8.5 h - 9.5h töissä joka päivä (tai hoitoajat).
Ei vaan jaksa sitä perussettiä.
Eikä jaksa olla kotona, lasten kanssa. Eikä kannata, en saisi töitä enää eikä olisi omaa elämää enää parin vuoden päästä, saati viiden kuuden vuoden päästä.
En pysty myöskään lyhentämään 80% työajasta työtäni enää muuten asiat eivät tule hoidetuksi.
En jaksa myöskään opiskella. Ei riitä rahat pelkkään opiskeluun.
Eikä myöskään keksi mitä ihmettä opiskelisin. Ehkä alanvaihto olis kiva, mutta en jaksa istua koulussa kauaa aikaa.
Tekis mieli mennä johonkin lomalle vaikka hotellimajoitukseen et joku muu tekisi ruoat ja vaikka hoitaisi lapsetkin tarvittaessa. Ja olla siellä jotain vuoden mutta mistä rahat ja ennenpitkää tulisi ikävä jotain rutiinia kummiskin, saati ystäviä ja sukulaisia. Voi kun vaikka saisi kaveriperheen tai mummut mukaan kiertämään maailmaa vuodeksi. Lorvailis vaan.
Oonko ihan outo kun tämmöisiä ajattelen?
Miten tässä tilanteessa pitäisi olla edes onnellinen kun lapset on pieniä ja pitää selvitä ns. ruuhkavuosista tuhat rautaa tulessa?
Kommentit (7)
En tiedä auttaako yks viikonloppu mitään.
tia, ja mies valvoi ja mietti kuinka saada rahat riittämään, niin kyllä tuli mieleen ajatus helpommasta elämästä.
Mulla on auttanut ihan huimasti kun olen saanut elää vain itselleni yhden viikonlopun. Sen vaikutus on ihan mahtava oikeasti saat syödä rauhassa ja ihan mitä itse haluat. Käyt vaikka saunassa eikä tarvitse siinä samassa pestä lapsia. Hommaat itsellesi vaikka viinipullon ja hyvän kirjan niin johan menee viikonloppu rattoisasti ja sen jälkeen olet kun uusi ihminen.
Ei tarvitse lähteä muualla jos ei halua mies ja lapset jonnekkin jos ne vaan saa sijoitettua jonnekkin viikonlopuksi.
Mene hotelliin, ota vähän kalliimpi huone saunalla ja sitten hellit itseäsi. Käyt kaupungilla syömässä jne., mikset menisi samalla vaikka hierojalle?
Minä tein noin kaksi viikkoa sitten, kun keitti yli.