Erityislasten (esim. ADHD/autismikirjon ongelmaisten) vanhemmat!

kaikkein kamalimmat. Eskarista jonnekin neljännelle. Nyt on kohta 16 ja tosi rauhallinen ja tasapainoinen poika - toisin kuin kaverinsa.

Meidän tyttö on 6,5 v ja toisaalta on helpottanut mutta toisaalta luulen, että isot ongelmat ovat vielä edessä. Tytöllä on useita erilaisia ongelmia: autisminkirjo, hahmotusongelmat, kontaktihäiriöt, sosiaaliset ongelmat, ylivilkkaus jne. You name it!



Nyt vasta tässä iässä tytön " erityisyys" alkaa mielestäni näkyäkin. Erityisesti se, ettei ala löytää enää ystäviä:((! Eskarissa leikkii pienempien poikien kanssa. Tyttöjä vierastaa koska tyttöjen leikit jo liian monimutkikkaita. Tyttäremme loukkaantuu myös leikeissä heti ja poistuu paikalta, jos joku vähänkin on eri mieltä, joten en myöskään ihmettele, että muutkin lapset vierastavat häntä. Häneen ei saa samanlaista kontaktia kuin " normaaleihin" lapsiin.



Tyttö vierastaa vieraita lähes hysteerisesti, on erittäin pelokas ja arka iäisekseen.



Lähes kaikki käytännön asiat ovat vaikeita: muutokset eritoten ja lähtemiset aamuisin. KAIKKEEN pitää patistaa erikseen. Tytöllä on hyvin vähän aloitekykyä, juuttuu vain samoihin juttuihin. Nykyään värittäisi 20 h/päivä...



Puhuu suht huonosti eikä saa kerrottua mikä on hätänä. Pelkään kyllä hänen tulevaisuutensa puolesta:((.

Meillä ekaluokka, kolmannen syksy ja tämä neljännen kevät, joss nyt ollaan, ovat olleet vaikeimpia. Opettajan merkitys on todella suuri, hyvissä vaiheissa on ollut hyvä opettaja, sitten ope on vaihtunut ja kaikki alkanut mennä kumulatiivisesti pieleen. Sääli, että opettaja on vaihtunut näin usein, (tähän mennessä 7 kertaa, mikä ei voi olla tavislapsellekaan hyväksi, saati sitten autistille) Meillä as-lapsi. ADHD-lasten tutut vanhemmat sanovat, että mikä tahansa menee, jos lääkitys on kunnossa.



Olen kyllä kauhunsekaisin tuntein kuunnelut tarinoita murrosikäisistä aspergerlapsista, jotka autismin ja murrosiäsn sekoituksessa käyttäytyvät niin agressiivisesti, että vanhempien on pakko pyytää heille laitospaikkaa. En voi edes ajatella toimivani niin, mutta tuskinpa niistäkään vanhemmista kukaan siihen on tähdännyt.

Poika käy koulua pienryhmässä jossa kaksi avustajaa. Nyt voi ulkoilla yksin, olla kotona hetken yksin, eikä muutenkaan ole enää niin arvaamaton. Toisaalta ero samanikäisiin taviksiin kasvaa ja erityisyyden huomaa helpommin.

Koulun alkua minäkin jännitän kovasti, kun pojan on niin kovin vaikea saada kavereita ja kaikki muukin sosiaalinen vuorovaikutus tökkii melkoisesti. Siirtymätilanteet hankalia meilläkin - lähtemiseen menee ihan hirveästi aikaa, kun aina tulee uusia ja uusia muka tärkeitä juttuja väliin. Ja hanttiin pistää joka asiassa, missä vaan voi.



ap.

Tuo sosiaalinen vuorovaikutus tosiaan tökkii kyllä tytöllä ja pahasti. Sitä mä pelkään eniten tulevaisuutta ajatellen! Eilenkin kävimme kylässä jossa oli muutama samanikäinen puolituttu tyttö. Ei tyttäremme saanut mitään leikkiä aikaiseksi näiden tyttöjen kanssa koko aikana, vaikka he yrittivät houkutella tyttöämme mukaan ja me olimme välillä mukana.



Tyttö ei edes osaa enää leikkiä veljensä kanssa vaikka aikaisemmin ovat paljonkin leikkineet.:((. Hän vain sanoo, ettei halua leikkiä mitään poikaleikkejä:((.



Kyllä arki tytön kanssa on kieltämättä haastavaa. JOkainen uusi asia pelottaa häntä. Mieluiten tyttö olisi vain kotosalla neljän seinän sisällä.



3

Näkisin, että opettajille olisi saatava mahdollisuus koulutukseen ja/tai työnohjaukseen, jos norm. ryhmään on integroitu erityistukea tarvitseva lapsi.

Eli lapsesta huomaa aika nopeasti, ettei ole tavis.



Meillä on hfa/as-lapsi, 6-vuotias. Ajoittain on aggressiivisempia kausia, jolloin hän tappelee kovasti siskonsa kanssa, eikä siedä mitään kieltoja tai ohjeita muksaisematta. Tuo aggressiivisuus ilmenee siis vain kotona, ei päiväkodissa - mutta minuakin pelottaa, miten teini-ikä mahtaa oirehtia. Väkivaltaan puututaan joka kerta ja lasta pannaan jäähylle tms., mutta kun se ei johdu ilkeydestä tai tottelemattomuudesta, vaan yksinkertaisesti itsekontrollin heikkoudesta. Kaikki, mikä poikkeaa pojan " sisäisestä järjestyksestä" , herättää kiukkua ja hän muksaisee, ennen kuin ehtii muistaa, ettei saa käyttää väkivaltaa.



MUUTOIN hän on ihana lapsi, iloinen ja halaileva.



Toki huolettaa se, ettei hän osaa aloittaa ja ylläpitää leikkiä, ja päiväkodissa ainoa kaveri on toinen, melkein puhumaton erityislapsi, jolta ymmärrettävästi hän heikosti oppii sosiaalisia taitoja.



Tuo mallioppiminen on tärkeä juttu, kun mietimme kouluvalintoja. Täällä Helsingissä ei ole luokkia aspergereille, joten pitäisi joko panna lapsi autismiluokalle tai sitten laaja-alaiselle alueelliselle erityisluokalle. Ensimmäinen tuntuu liian rankalta lapselle, hän ei oppisi kovastikaan muilta lapsilta, joista osa puhumattomia. Toinenkaan valinta ei houkuta, koska laaja-alaisella luokalla on enemmän oppilaita ja hälyä, mikä taas on ääniyliherkälle ja keskittymisessä vaikeuksia potevalle lapsellemme paha juttu.



Vaikeita kysymyksiä siis. Odotan pelolla koulun alkua reilun vuoden päästä, jonkin sorttinen taantuma lienee tiedossa (siis vetäytyminen itseensä). Meillä lapsi oirehtii muutoksiin juuri siten, sulkeutumalla.

Meillä luultavimmin menee normaaliluokalle, toivottavasti avustajan kanssa. Tänä vuonna tytöllä on myös ollut avustaja eskarissa, toivon mukaan myös ensi syksynä. Meidän tyttö ei siis aloita kouluaan vielä tänä syksynä.



Eskarissa tyttömme on myös pelkästään tähän saakka leikkinyt kahden sellaisen pojan kanssa joilla myös erityispiirteitä. Heiltä oppii sitten ainakin kirosanoja://. Tiedän, että ovat eskarissa yrittäneet auttaa tyttöä leikkimään myös (normi) tyttöjen kanssa, muttei siitä ole tullut mitään.



3

Poika käy toista vuotta eskaria, sillä häntä ei katsottu vielä ensimmäisen eskariluokan jälkeen koulukypsäksi. Eskareissa on muutenkin ollut kaikenlaisia ongelmia, ja kielteistä palautetta on tullut uhmasta ym.



Nyt kuitenkin tuntuu, että myönteistä kehitystä on tapahtunut. Vielä alkukeväällä eskariin meno oli vaikeaa, mutta nyt poika lähtee sinne ilman pulinoita, ja pukee jopa aamulla omatoimisesti. Vaikuttaa siltä, että hän viihtyy siellä paremmin. Eli ei kannata pelätä pahinta, sillä aina voi tilanne muuttua parempaan. Toisaalta koulupsykologi sanoi, että näillä lapsilla voi tilanne muuttua hyvinkin nopeasti myös pahempaan suuntaan, joten tehostettu tuki koulun alkaessa on tarpeen.



Poika pääsee /joutuu ensi syksynä as-luokalle, mikä ensin tuntui vähän pahalta meistä vanhemmista, mutta nyt mieli on muuttunut. Ei ainakaan jännitä kouluun meno läheskään yhtä paljon, kuin tavallinen luokka olisi jännittänyt.

noin 500 000 kertaa parempi kuin normaaliluokka ja miljoona kertaa parempi kuin laaja-alaisen erityisopetuksen luokka. Olekaa tyytyväisiä, teidän lapsella on todella hyvät lähtökohdat!

Opettajan asenne lasta kohtaan heijastuu myös muihin lapsiin, jos hän viestittää muille lapsille, että lapsi on rasite ja huono tms., niin kyllä sitten ollaan suuressa pulassa.



Kannusta lasta niissä asioissa missä hän on hyvä. Hyvä itsetunto on tärkeä. As-lapsi joutuu kohtaamaan väärinymmärystä niin paljon.



Kaikkia taitoja voi opetella myös sos. taitoja. Asiaan perehtynyt terapeutti on tässä hyvä apu, myös oma lapsesi tunteminen on eduksi.



Ota selvää Huvituksen sopeutumisvalm. kursseista, jos et ole vielä niissä ollut.

Aikaisemmin luulimme, että as-luokalle joutuu, mutta ennemmin sinne pääsee. Tulijoita olisi ollut enemmänkin, mutta kolmen valitun joukossa oli meidän lapsi. Yhdistyllä 1-2-luokalla on ilmeisesti vain kuusi lasta. Se on vähän verrattuna lähikouluun, jossa ekaluokkalaisia on yli 20, ja viimeksi aloittaneilla kuulemma aika villiä menoa. Onneksi poikamme ei joutunut sinne, sillä hän on " yllytyshullu" , eli ei osaa kontrolloida oman käyttäytymisensä järkevyyttä.



Muuten lapsi on ihana, ja hänellä on vahvuuksiakin. On esim. verbaalisesti 10-vuotiaan tasolla, ja yleistietoa riittää. Olkaamme ylpeitä erityisistä lapsistamme!

Yritämme sitä kuitenkin jatkuvasti saada nousemaan kehumalla tyttöä. Esim. nyt hän on ollut pyöräilemässä lähes joka päivä ja on ollut siitä kovin ylpeä!



3

käytöshäiriöt suurin ongelma

kai Helsingin kokoisessa kaupungissa oppilaat autismiluokilla voidaan jaotella autismin tason mukaan. Espoossa on pari asperger-luokkaa, mutta eivät kaikki as-lapset sinne mahdu. Niinpä omakin lapseni on autismiluokalla, jolla on as-lapsia. On ollut todella hyvä paikka. Joku monen diagnoosin erityisluokka paljon pienemmillä avustajaresursseilla olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta se olisi varmsti ollut katastrofi.

opettajan ammattitaidolla ja asenteella on hirveästi väliä, ja valitettavasti näitä opettajia, joille erityislapsi on pelkkä rasite, on koululaitoksessa monia.

Minusta se olisi ideaali vaihtoehto ainakin omalle pojalleni, koska siten hän oppisi muilta, tavislapsilta sitä oloa ja eloa.

Ei se erityisluokalle eristäminen aina ole kovin viisasta, vaikka siinäkin toki on omat hyvät puolensa.

- se hfa/as-pojan äiti -

Vierailija:

Meillä luultavimmin menee normaaliluokalle, toivottavasti avustajan kanssa. Tänä vuonna tytöllä on myös ollut avustaja eskarissa, toivon mukaan myös ensi syksynä. Meidän tyttö ei siis aloita kouluaan vielä tänä syksynä.

3

Joo, Kiloon ollaan harkittu muuttoa, siinä olisi sitten useampi vaihtoehto lähellä.

Oikeasti: tää Helsingin tilanne ON pepusta, ei siinä paljon ole mietitty lasten etua. Ei voi juuri edes olla säästöä kunnalle, jos lasta pompotellaan laaja-alaisen erityisluokan ja autismiluokan välillä.

Vierailija:

as-luokat ovat Kilon koulussa ja autismiluokat Kilonpuiston koulussa, Niittykummun koulussa ja Mankkaan koulussa.

Kilonpuistossa ainakin luokkajaot on tehty enempi autismin tason eikä vaan iän mukaan. Niinhän se pitää olla, kun osa oppilaista käy koulua normaalin oppimäärän mukaan ja syvästi autistiset opiskelevat tietysti ihan oman opetussuunnitelmansa mukaan. Avustajia on paljon, mikä mahdollistaa integroinnin normaali luokkien tunneille avustajan kanssa.

Espoon kaupungin sivuilta suomenkielisen opetuksen ja erityisopetuksen alta löydät tiedot vastaavista erityisopettajista, jos haluat lisätietoja.

Juttelin talvella sekä alueemme oppilasjaosta vastaavan erityisopettajan että Helsingin kaupungin erityisopetuksen suunnittelijan (Tom Andersson) kanssa, mutta kumpikaan ei edes vihjannut moisesta taso-eroihin pohjautuvasta jaosta, vaan lapset jaetaan luokkiin kotipaikan ja iän perusteella. Koska kyse on useamman ikäluokan yhteisluokista, jakoperusteena on se, että yritetään laittaa luokkiin mahdollisimman samanikäisiä lapsia. Esim. Kalliossa (jossa on kolme autismiluokkaa), on jaettu luokat muistaakseni niin, että on 1-2, 3-4 ja 5-6.

Sekin on toki hyvä jakoperuste, ei siinä mitään.

Espoota olemme miettineet vakavasti. Se vaatisi kuitenkin muuttoa sinne teillepäin.

Kerrotko - ole niin kiltti - missä noita as-luokkia on ja ovatko nuo autismiluokat samassa koulussa? Ei minulla todellakaan ole mitään autismiluokkaa vastaan sinänsä (lapsemmekin siis rajatapaus hyvätasoisen autismin ja aspergerin välillä, nyt diagnoosi vielä as), ainoastaan epäilyttää se, jos luokassa on VAIN syvemmin autistisia lapsia.

Vierailija:

kai Helsingin kokoisessa kaupungissa oppilaat autismiluokilla voidaan jaotella autismin tason mukaan. Espoossa on pari asperger-luokkaa, mutta eivät kaikki as-lapset sinne mahdu. Niinpä omakin lapseni on autismiluokalla, jolla on as-lapsia. On ollut todella hyvä paikka. Joku monen diagnoosin erityisluokka paljon pienemmillä avustajaresursseilla olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta se olisi varmsti ollut katastrofi.

Karsastan aivan samalla lailla noita laaja-alaisia luokkia, koska epäilen, että jos sakissa on levottomia häilääjiä monta, ei lapseni kykene keskittymään, vaan istuu sitten tunnilla kädet korvilla (ääniyliherkkyyttäkin on).

- se hfa/as-lapsen äiti -