Koiraihmiset, huom!

sanoo kasvattaja mitä tahansa niin collie on onnellisimmillaan oman lauman keskellä. Tietenkin tarvitsee ulkoilua ja muuta aktivointia mutta yletön harrastaminen ei varmaan ole koiran mielestä sitä hauskinta tekemistä.

Koiraharrastajat sanovat tietenkin toista, heille itselleen koiran menestyminen tokossa tai agilityssa on niin tärkeää että he perustelevat hurahtamistaan sillä " että koiralla on hauskaa" .

Ja meillä on Collie 6 kk, jota ehkä pari kertaa tulemme viemään näyttelyyn tai sitten ei (korvat nousevat pystyyn tekee mitä vain) tai ehkä teemme lyhyen agilityradan pihalle. Mutta ei mitään verissäsuin harrastamista

Se ei vaadi tuntien uhrauksia vaan koulutus nivoutuu arkeen mukaan.



Koira täytyy kuitenkin viedä ulos ja samalla sitä kannattaa opettaa niin, ettei se temmo hihnassa seuraavaa 12 vuotta.

Kun sanot etteivät omat paukkusi nyt riitä harrastamaan koiran kanssa ja jos kasvattaja haluaa katsoa olisiko koirasta kehään on hän vapaa tekemään niin.

Jos loukkaantuu, on tyhmä kasvattaja. koirahan on kuitenkin teidän lauman jäsen ja sinä teet laumasi kanssa mitä haluat ja jaksat.

Mutta ihan kotikoulutusta ja ylipäätään hyväkäytöksisyyttä kannattaa kumminki reenailla, vaikkei tuntuisikaan ettei aika riitä. Koiran kanssa on sitten myöhemminkin mukavapmi liikkua kun se osaa perustaitoja ja toisekseen edes vähäinen reenailu on koiralle aivotyötä.



Mielestäni asia ei kuulu kasvattajalle, ellei sitä ole ostosopimukseen kirjoitettu tai muuten tarkemmin sovittu hänen kanssaan.

Liikuntaa ja ulkoilua tosiaan meidänkin collie saa paljon. Viihdyn ulkona, luonnossa ja koira + lapset ovat mukana. Joka päivä koira saa olla ainakin tunnin vapaana + pari pientä hihnalenkkiä. Viikonloppuna ollaan yleensä jompi kumpi päivä kokonaan ulkona.



Tuo kisaaminen tosiaan on kasvattajalle todella tärkeää, hänen omat koiransa ovat tottelavaisuusvalioita, muotovalioita ja monessa mukana...



Ap

meillä kiskoi pentuna puolikiristävässä pannassa ja ei auttanut Kaimion neuvot (pysähdy aina kun koira kiskoo). sitten laitettiin valjaat ja kas kummaa koira kävelee kuin unelma vieressä muutaman harjoituskerran jälkeen. Kiskaise aina koira vieresi kun meinaa mennä sinun edelle.

Mitään erittelyä, mitä sosiaalistamiseen ja arkitottelevaisuuteen kuuluu, en ole saanut. Koira on todella sosiaalinen silleen, että antaa kenen vaan ihmisen koskettaa itseään, katsoa hampaat jne. Ja toisille koirille ei koskaan räyhää.



Mutta mitä kaikkea arkitottelevaisuus pitää sisällään, sitä en tiedä??



ap

Silloin tempoo, vikisee ja riuhtoo



ap

Minä itse valitsisin vaihtoehtojen a ja c välimuodon; ehdottomasti en luopuisi koirasta, mutta en myöskään unohtaisi koulutusta kokonaan.



Tokoa ei tarvi lähteä harrastamaan mihinkään hallille, ohjatun tokon idea on siinä että kouluttaja saa sieltä vinkkejä ja pääsee treenaamaan erilaisessa ympäristössä, mutta joka tapauksessa se varsinainen koulutus tapahtuu aina kotona! Tottelevaisuuskoulutus on paljon tehokkaampaa kun sitä tekee vain muutaman minuutin kerrallaan mutta usein, kuin treenaaminen kaksi tuntia tehokkaasti hallilla kerran viikossa.



Tee itsellesi koulutussuunnitelma (eli lista asioista joita tahdot koiran oppivan) ja sitten mietit miten niitä voisit harjoitella. Ruokailu (tarkemmin sanottuna ne pari minuuttia ennen ruoan antamista) on yksi parhaista hetkistä harjoitteluun!



Älä ota stressiä, älä luovu lemmikistä, eläkä laiminlyö perhettäsi! Nämä kaikki voi hyvin yhdistää, kun jättää turhan sälän siitä ympäriltä pois.



Ja lohduttavana kokemuksena voin kertoa, että meilläkin on 3 hyvää ja menestynyttä metsästyskoiraa (nyt jo eläkeläisiä), vaikka meilläkin oli aikanaan koliikkivauva, korvatulehduskierre yms. yms. ja koirat eivät pahimpana aikana päässeet kertaakaan koko kaudella metsään ja treeni rajoittui nopeaan pissatukseen takapihalla...



Pienet huonommat jaksot eivät pysty tuhoamaan hyvän arjen antamaa kunnollista pohjaa, ja tämä koskee niin lasten kuin koirienkin kasvatusta.

kukaan ei voi sanoa kirkkain silmin että koira tykkää siitä että sen ulkonäköä arvostellaan ;-) toko ja agility voi olla koirasta hauskaa. MUTTA yhtä hauskaa se on omalle pihalle tehdyllä radalla kuin kilpailuissa joissa vain omistajat pätevät.

Siis vaihtoehto 1 ilmanmuuta

teillä ostoehtona, että pitää käydä näyttelyissä tai harrastaa? Siis kirjallisena?



Jos ei, niin en suotta vaivaisi päätä. Koiralle on tärkeintä riittävä liikunta, seura, aktivointi ja perushoito. Sillä ei ole väliä, tapahtuuko liikutaminen kehässä, esteillä vai metsässä. Jos koira osaisi puhua, se varmaan valitsisi metsän;-) Mutta kouluta toki perusasiat, muuten elämä menee vaikeaksi.



Minulla on vanha koira, josta piti aikoinaan tulla näyttelykoira. Se onkin kaunis ja olisi varmasti menestynyt. Sairastuin pian koiran ottamisen jälkeen ja huomasin, ettei energiaa sitovalle harrastukselle ole ja ettei kehässä kiertäminen kiinnosta minua eikä koiraa vähääkään. Koira on kulkenut 10 vuotta mukanani pitkin metsiä ja peltoja, reissuilla ja vaikka missä. Se on elänyt kaikissa muutoksissa mukana (meille syntyi myös sairas lapsi) ja hyvin ollaan luovittu kaikesta. Pitkistä lenkeistä koiran kanssa tuli eräänlainen henkireikä väsyttävän elämän keskellä, mitä jokin koiraharrastus ei olisi ikinä voinut olla. Uskon, että koirakin on elänyt onnellisen elämän ilman ruusukkeita.

Kasvattaja saa sitten halutessaan käyttää koiraa näyttelyissä. Meillä on toisenrotuinen koira, mutta meillä toimi ainakin niin että kasvattaja vei koiraamme näyttelyihin samalla kun käytti omiaankin. Maksoin vaan itsenäyttelymaksut.



Koirasi on vielä nuori, ehdit alkaa harrastamaan sen kanssa vielä myöhemminkin kun tilanteesi rauhoittuu.

Kysy kasvattajalta, haluaisiko hän viedä koiran näyttelyyn sen pari kertaa jos et itse jaksa.



Jos koira on 9kk ikäinen ja tempoo vain vastaantulevien koirien kohdalla niin ei vaikuta yhtään pahalta vaan normaalilta. Kärsivällisesti vaan ja palkitsemalla.