Voi paska! Taas tuli riita. Mieheni oli sotkenut tekemani viikatut vaatepinot. Mina siita huomautin ja han motkotti, etta mitas olin jattanyt ne siihen. Homma oli minulla kesken

Älä rupea äidiksi miehellesi. Relaa, ei kaikesta kannata riidellä!

tietenkään miehen ei saisi puuttua tekemisiisi, paitsi silloin kun itsestään selvästi sen pitäisi ymmärtää esim. kantaa johonkin jääneet tavarat paikoilleen. käsittämätöntä ettei tämä mene miesten jakeluun!!

Ei ihan sisäsiisti, ilmeisesti.



Meillä mies ei kotona " sotke" , vaan siivoaa.

Tilannetta ei olisi tietysti syntynyt, jos olisin pitänyt suuni kiinni, mutta mieli oli jo harmistunut. Varmasti mies valittaisi, jos mä laittaisin likaisia astioita tyhjentämättömään pesukoneeseen puhtaiden sekaan. Se kun on hänen hommansa. En ole ainakaan vielä valmis pyytämään anteeksi. -ap

Minä, joka motkotin, vai mies, joka sotki ja tiuski takaisin? -ap

ap

ap

Minä teen pyykkiläjät ja jos homma jää kesken vien ne jo valmiit läjät kaappeihin.

Ihme hommaa! Sinä olet todellakin oikeassa.. Mikä ihmeen siivooja ja piika sinä olet oikein??



Leipotkoon itse jos sotkeekin..



Eikö yhtään arvosta toisen tekemää työtä?



Tuossa on kyse kyllä suhteessa vallitsevasta kunnioituksen puutteesta!!

Olin viikon lasten kanssa reissussa matkaa 500km, lapset 8kk, 3v, 10v, 13v. Kun tulin kotipihaan niin mies alkoi ensimmäisenä huutamaan karkkipapereista autossa, meillä oli roskis. Ei siis kysynyt miten ajomatka sujui pienten kanssa :(

Ymmärrän toisaalta miestäsi jos etsi itselleen ja lapselle vaatteita pinosta, meilläkin käy noin, puolin ja toisin. Ja kuitenkaan et mielestäni ole edes mikään piikaa niinkuin monet väittää sillä hänhän hoitaa tiskikoneen..

Olisin asiasta myös maininnut, sillä tiedän että se ottaa nuppiin kun joku sotkee hyvät pinot, no mies otti nokkiinsa nalkutuksesta, no meillä mies olisi vain katsonut päälle ja todennu sori mä en tajunnu/nähnyt ym. ja se olisi sillä ohi. Ei tuosta nyt kannata kummankaan tuon enempää nokkiinsa ottaa vaan lopetatte tuon touhun ennen kuin se menee pahemmaksi, ehkä kummallakin oli huono " hetki" , mene miehesi luo ja sano että mennään nyt pihalle niin aivotkin saa happea. Ei tuossa mielestäni kummankaan tarvitse anteeksi pyydellä.

En ole tosiaankaan mikään piika, siitä ei ole kyse, vaan yksittäisestä tuohtumuksesta. Mieheni tosin ei antaisi minun pahoittaa mieltäni mistään. Vika on silloin hänestä minun. Hyvin usein, ei ihan aina. Hän oli ulkona lapsen kanssa. Minä en halunnut mennä sinne itku kurkussa seisoskelemaan. Kyllä, olen herkkis. Ratkeaisipa tilanne jo. -ap

ap

Voisin minäkin miehelle huomauttaa, että mitäs sinä oikein menit sotkemaan pyykin lajitteluni, mutta en minä sellaisesta mitään hirveää draamaa kehittäisi! Herran jestas sentään, pari vaatekappaletta väärässä paikassa ja toisella on itku kurkussa.



No, ehkä jotkut vaan on sitten herkempiä. Minulla tuollainen asia olisi unohtunut puolessa minuutissa.

ap

kivaa että mitätöi sun työsi, mutta onko oikeasti ne viikatut pinot autuuden lähde?? Anna ukkos hoitaa itse omat pyykkinsä, niin meilläkin tehdään. Mun kaapit on ojennuksessa, hänellä vaatteet myttyinä laatikoissa ja hyllyillä mutta itsepähän silittääkin ne:)

meillä tapahtuu kanssa tuommoista aina silloin tällöin.

mä olen nyt sanonut parina viime kertana, et odotan anteeksi pyyntöä

jos en enää jaksa mököttää. monesti mies ei ole edes tajunnut loukanneensa ja siitä seuraa turhaan mykkäkoulua.

kerro, ett pahoitit mielesi ja odotat anteeksi pyyntöä!

Yksien vaivaisten pyykkipinojen vuoksi. Mies luulee, että minä valitan hänelle aina, mutta tosiasiassa vain harvoin. Useammin pidän suuni kiinni. Meillä kääntyvät asiat niin, että minä olen syyllinen ja pilaan miehen päivän, jos pahoitan mieleni hänen sanoistaan. Mutta ei minusta ole kivikasvoksi. Kyllä se sattuu, kun haukutaan. -ap

t.23