onko kellään kaveruus muuttunut rakkaudeksi?

mutta ensin oltiin kavereita, sitten nähtiin päivittäin, ja nyt ollaan oltu 5.5v naimisissa. ja lauma lapsia =)

tuosta asetelmasta aikansa.



Oman miehen kanssa kun tavattin, oli niin hurja kemia ettei mitään illuusioita olla siitä että pelkkiä kavereita voitaisiin olla.

Aika kummallista sinänsä, että rakastuminen tapahtu silti niin kuin ihan uuden ihmisen kanssa, siis ei sillä tavalla että olis vähitellen muuttunut kaveruus sellaiseksi pitkään kestäneen suhteen rakkaudeksi vaan siinä oli se sukat pyörii jalassa -rakastumisvaihekin, vaikka oltiin pitkään tunnettu.

ja lisää kokemuksia kaipailisin. ap

Olimme vuosia sellaisia suhteellisen etäisiä kavereita. Tunnettiin toisen kaverin, yhteisen ystävän, kautta ja nähtiin vaan harvakseltaan. Sitten yhtenä vuonna (minä olin vauvan yh tuolloin) tämä mies alkoi käydä vähän useammin kahvilla meidän luona (" vauvaa katsomassa" )...Siinä sitten kun vietimme aikaa vähän enemmän ja useimmin yhdessä alkoi saman tien kemia nostaa päätään. Juttelimme tuntikausia ja kumpikin ihastui parin tälläisen tapaamisen perusteella päättömästi (tämän olemme myöhemmin tunnustaneet toisillemme). Ihmeteltiin, miten ollaan voitu olla niin kauan kavereita, eikä koskaan kunnolla kuitenkaan tutustuttu toisiimme. Muutama kuukausi siinä kuitenkin vielä pidettiin yllä illuusiota pelkästä kaveruudesta; tilanne kun oli vähän outo pitkän kaveruuden jälkeen ja etenkin kun minulla oli se pieni vauva.



Nyt kuitenkin jo monta yhteistä vuotta takana. Se pieni vauva on pieni koululainen nyt, meidän yhteinen lapsi molempien silmissä ja virallisestikin miehelläni on oheishuoltajuus häneen. Kemiaa on vieläkin liitossa vaikka kuinka. Romantiikkakaan ei ole unohtunut.

Mies alkoi sitten runsaan vuoden ystävyyden jälkeen osoittaa romanttisempia tunteita mua kohtaan ja mäkin aloin nähdä hänet eri valossa. Myöhemmin mies tunnusti olleensa jo pitkään muhun ihastunut, mutta ei ollut halunnut tehdä mitään, ettei olisi pilannut hyvää ystävyyttämme. Mutta kaveripohjalta kaikki siis lähti.

Kysyin tätä sen takia, että itselläni on miespuolinen ystävä ja olen huomannut tunteitteni olevan aika lämpimät häntä kohtaan. Miehellä ei samankaltaisia tunteita, eikä halua seurustella. Annanko ajan kulua ja yritän saada hänen tunteensa lämpeämään vai jatkanko vain kaveripohjalta?