Ottaisiko hovawartin lapsiperheeseen?

Mutta mulla on hoffeista kokemusta vaan epäsuorasti eli itsellä ei ole koskaan ollut. Ja valitettavasti mun kokemukset ovat olleet ainoastaan negatiivisia eli ovat olleet rähinäkoiria ja puolustaneet vähän turhankin ärhäkästi omaa pihaansa - hampaat oli kintuissa kiinni.. =( ja kyse oli siis tutusta koirasta ei vieraasta.



Käsittääkseni ovat hyvin vartioviettisiä ja vaativat todella hyvän koulutuksen eli mun mielestä aikuisten koira joka ei välttämättä sovi perheeseen jossa pieniä lapsia.

lepsumaan. Eli kannattaa myös miettiä lasten turvallisuutta. Collie on kun enkeli tämän koiran rinnalla.

mutta en kyllä ottaiskaan minkäänlaista koiraa! Kissa saa riittää meidän perheelle:)

Lisäksi halutaan koira, joka ei mene rikki lasten riepottelusta.



Tuttavien hoffi ei silmäänsä väräytä, kun lapset kiipeilevät ylitsensä.

ap

Jos teillä on ennestään ollut koiria, pitäisi sinun se tietää ja osata myös lapsia asiasta valaista. En ainakaan haluaisi lukea iltasanomista lukea kuinka teidän howavartti tappoi 2vuotiaan lapsenne.

Vaativa koira. Nimenomaan vahtikoira, vartioi lapsia tarkkaan. Tarvitsee tosi hyvän koulutuksen.

Itse kasvoin lapsena hoffien keskellä, ihania koiria! Ja otimme myös hoffin, kun esikoiseni oli vielä vauva. Rakasti lapsia yli kaiken, ja henkensä uhalla vartioi lapsia (ja minua). Oli erittäin ystävällinen lapsilleni. Mutta vieraita sitten pelottelikin...

Eli jos todella aiotte harrastaa ja osaatte kouluttaa, niin voisin suositella. Mutta vaikeuksiin joutuu, jos on liian lepsu.. :)

ja antaa sille paljon liikuntaa & aktiviteettia, niin hoffi on varmaan hyvä rotu.



Meillä on lapsiperheessä karhukoiran ja sakemannin risteytys. Vaativa cocktail, mutta ajan ja työn kanssa meillä on nyt erittäin tottelevainen, ystävällinen agilitykoira.



Lisäksi meillä on kissa ja kilpikonna ;)

Kaverilla oli tuommoinen ja sen jälkeen kun se siihen taloon tuli ei meillä kavereilla ollut mitään asiaa heille.



Ennen sitä niillä oli berni ja niin leppoisa olento ettei toista ole.

Koulutus on ollut kieltämättä vähän pintapuolista, mutta arvojärjestyksessä ei ole lipsuttu. koiramme ovat kunnon maalaisvahteja, jotka ulkoilevat vapaana metsässä, eivätkä osaa esimerkiksi kulkea hihnassa. Eli siis huonosti koulutettuja, mutta arkielämä sujuu mukavasti. Kolhuja tulee kun lapset jää joskus jalkoihin, mutta ei koskaan tahallisesti ole koirat satuttaneet lapsia.



Hermot näillä on rautaa, kun pienin lapsista kiusaa, vanhempi poistuu paikalta, nuorempi taas kostaa nuolemalla niin kauan, että pikkulapsi hermostuu ja lähtee pois..



:)

Silloin yksinkertaisesti laitamme koiran makuuhuoneeseen tai tarhaan. Vieraiden ei tarvitse koirien takia jättää kyläilemättä.



Eivät siis ole agressiivisia vieraille, vaan yli-innokkaita sylikoiria.



11

lapsen riepottelua. Silloin kaikki rodut ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Totta kai on olemassa parempihermoisia rotuja ja etenkin yksilöitä, mutta ehdoton nollalinja pitää vanhemmilla olla riepottelun suhteen.



Jotkut harvat koirat jopa nauttivat lasten riepottelusta, mutta ne ovat harvoja yksilöitä ne. Ja ainakaan sen ei pitäisi missään tapauksessa olla lähtökohta koiran hankkimiselle.

Mistään hännän vetämisestä en puhunut..

ap

ollut, jos niputat sakemannin ja collien samaan " liian nössöjen" luokkaan. Ovat kyllä yleensä aika eriluonteisia nuo kaksi rotua... Olisko miehelläsi ollut sitten arka sakemanni (eli luonnevikainen) vai onko liian kovalla otteella koulutettu, jos siitä on saatu nössö?



Hovawart on todella kova koira ja vaatii palveluskoirakoulutuksen - hyvällä koulutuksella siitä varmaan saa hyvän perhekoiran, mutta huonolla tulee vain ongelmia. Tuollainen asenne, että emme halua nössöä koiraa, kertoo vähän siitä, että teillä ei oikein ole käsitystä siitä, miten hyvät vahdit ja palveluskoirat tehdään. (Siitä olen kyllä samaa mieltä, että lapsiperheessä koiran pitää sietää jonkin verran riepottelua - ei voida laskea kaikkea sen varaan, että lapset eivät koskaan pääse käsittelemään koiraa kovakouraisesti. Pitää tietää että jos ja kun se vahinko tapahtuu, koira ei ole heti kurkussa kiinni.)

Näin kärjistäen. Kumpaakaan ei oikeastaan edes tarvinnut kouluttaa.



ap