Muita, jotka eroamassa? Mikä helpottaa oloa?
Olemme mieheni toiveesta eroamassa ja jään kolmen lapsen kanssa yksin, taloudellisesti luulen pärjääväni, lapsetkin jo fiksussa iässä ja saan jäädä asumaan ihanaan, uuteen omakotitaloomme. Silti tuntuu, että en pääse tästä yli millään. On surullista luopua omasta tulevaisuudestaa, ts siitä mitä oli kuvitellut tulevaisuutensa olevan. Uskoin aina että olemme yhdessä tappiin asti. Minua eí kinnosta uuden miehen etsintä, tuskin noita nyt on kauheasti tarjollakaan... Mitä siitä tulevaisuudesta nyt tulee, tässä sitä ollaan seuraavat 15 v, kunnes nuorinkin on saatettu kotoa pois. Eikä ketään, jonka kassa eloansa jakaisi. Tottakai saan lapsista voimaa ja työnikin on ihan ok, mutta tunnen silti vain syvää pettymystä, kun epäonnistuin, tulin jätetyksi ja lapseni eivät voi kasvaa ydinperheessä.
Kommentit (5)
Puhuminen, sureminen, välillä pitää taantua lapseksi ja olla vaan surkea.
Minä kyllä koen, että ihan kaikesta surusta ja pettymyksestä ei koskaan pääse yli, mutta kuitenkin elämä on loppujen lopuksi ihanaa.
viikonloppu silloin tällöin liikenee omaa aikaa. ap
Ja kai sulla voi olla yhteisiä harrastuksia lastenkin kanssa. Laskettelemaan koko porukalla.
Älä jumiudu kotiin, tee erilaisia juttuja, ole rohkea kokeilemaan
iehen aika on vasta sitten kun siltä tuntuu, ei kannata pitää kiirettä.
Akupunktiota, yms... vaihtoehtoista ?
Maalausta, käsitöitä, puusepäksi?
Opettajaksi,....