Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ihmetyttää jos joku haluaa enemmän kuin kolme lasta?
06.04.2008 |
Mikä siinä on outoa tai kummeksuttavaa? Miksi ihmisten on vaikea ymmärtää että kaikkia ei lapsiperhearki samalla tavalla väsytä, ei henkisesti eikä oikeastaan fyysisestikään.
Miksi tuntuu olevan ok ihmetellä ääneen jos jollekin on tulossa viides, mutta jos joku haluaa olla vain yhden lapsen äiti, sitä ei ole korrektia ääneen ihmetellä? Ei että haluaisinkaan, mutta usein tuntuu että lapsettomilta tai yksilapsisilta ei saisi koskaan kysyä " miksi?" mutta jos lapsia on enemmän kuin kolme on ihan ok kysyä " miksi?" . Mistä tämä johtuu?
Kommentit (29)
Olen sairastellut itse paljon ja siksi varmaan tuntuu oudolta miten joillakin energiaa riittää. Mulla kaikki energia menee tämän pienen perheen pyörittämiseen. Lasten kanssa touhuan kyllä melkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 5 lasta ja kaikki pitää kummajaisina, vastuuttomina (ehkäisy), laiskoina (kotiäitiys) tai vajaaälysinä.
No, kohta on toivottavasti lisää kauhisteltavaa, kuudes on juuri saanut luvan tulla, jos on tullakseen!
Meillä lapset nyt 1v, 5v, 7v, 9v ja 13v.
Tai heillä on joku tietty ennakkokäsitys siitä, miten tätä elämää pitää elää: pitää hankkia koulutus, työpaikka, asuntolaina, sitten vasta 2 lasta, tietynmerkkinen auto, tietyt harrastukset jne. että elämä menisi normaalia rataa. Sitten jos joku ei teekään näin, esim. hankkii lapsia ennen koulutusta, asuukin mieluummin vuokralla eikä hankikaan volvoa vaan ladan, niin sitten ihmetellään ja kummastellaan ja paheksutaan. Ehkä ihmisissä herää ajatus siitä, että ehkä omankin elämänsä olisi voinut järjestää toisella tavalla, ja hui, sellaisia ajatuksiahan kannattaa välttää hintaan mihin hyvänsä... t. Neljän äiti
Mutta itse olen törmännyt ihmettelyihin siitä miksi haluaa nuorena lapsia. :O Kaikesta riittää ihmetyksen aiheita.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi ehkä ollaan vähän kateellisia siitä että joku voi selvitä ja oikeasti hoitaa ison lapsikatraan kun itsellä on työlästä parinkin lapsen kanssa. Epäillään ettei kukaan muukaan siihen voi pystyä kun itselle se olisi katastrofi. Epäillään ettei ne jotka " lisääntyy kuin puput" ajattele vaaleanpunaisten vauvakuumeisten lasiensa takana ihan järkevästi saati pitkällä tähtäimellä ole kaikilta kanteilta asiaa harkinneet.
Itse en jaksaisi edes 3 lapsen kanssa. Jotkut ovat ihailtavan energisiä.
t. kahden pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun itselläni on kaksi lasta, joista toinen aikamoinen riiviö, ei ihmetytä enää sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kolmen lapsen yh-äiti. Joku totesi minulle,että " ainakin lapset on tehty jos en enää miestä löydä" . :o No, seurustelen ja meillä kyllä on haaveissa ainakin 2 lasta lisää, sitten joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän jotenkin liittyy sekin, että me emme kuljeta lapsiamme autolla neljään eri harrastukseen kaikkina viikon päivinä. Tuttavaperheissä näin tehdään, sitten valitellaan kun se on niin rankkaa, mutta kuitenkin ikään kuin pakollista. Vai vihkaa kysellään, että mitäs ne teidän lapset harrastavat. Voihan sitä harrastaa vaikka vallan mitä muutakin. Nykyään harrastus = lapsien kuljetteleminen min. 3x viikossa autolla jonnekin. Muu ei ole harrastamista.
Ja tosiaan, on olemassa asioita ja ilmiöitä ja ihmisiä, joita saa päivitellä ja haukkua jopa ääneen.
Mielestäni näitä vapaasti haukuttavia ovat:
- isot perheet min 4 lasta
- uskovaiset ihmiset
- kaikki lasten kanssa työskentelevät, hoitoalan ihmiset
- pääkaupunkiseudulla asuvat
Nämä ovat erityissuojattu kaikelta ilkeilyltä:
- 0-1 lapsiset perheet
- ateistit
- äidit, jotka eivät paneudu äitiyteensä, eivätkä uskalla heittäytyä äitiyteen
Itse aloitin nuorena lasten teon ja siitä olen saanut kuulla vaikka mitä kamalaa.
Nyt neljättä tehdessämme saimme kuulla olevamme ties mitä ja paskaa puhutaan seläntakana kokoajan, tiedän sen kun olen siitä kuullut. Meille tulossa vielä nyt kaksi kerralla, eli neljäs ja viiden ja voi sitä päivittelyn määrää, vaikka olenkin jo aikuinen ikää lasten syntyessä 28v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä sitten jaksetaan taivastella.
Tai jos oma kokemus jostain tietystä asiasta on negatiivinen, niin sittenkin ihmetellään.
15
Tai jos oma kokemus jostain tietystä asiasta on negatiivinen, niin sittenkin ihmetellään.
15
En ihmettele jos joku sellainen tekee paljon lapsia joka nauttii ja jaksaa lasten kanssa olla ja osaa sen arjen rakentaa! Sitä ihmettelen, että tehdään lapsia liuta ja ei pärjätä edes kahden ensimmäisen kanssa vaan aina on jompi kumpi hoidossa ettei tarvitse koko päivää olla molempien kanssa. ja lisää pitää tehdä koska lapset on niin ihania.
Hattua nostan teille jotka oikeasti osaatte sen arjen suurperheen kanssa pyöritää.
Elämässähän kaikkea voidaan hämmästellä, mutta mitä sitten? Joku sanoi osuvasti, että monien ihmisten on vaikea ymmärtää sellaisia asioita tai valintoja, joista heillä ei ole omaa kokemusta. Niinhän se on, mutta eikö ole oikeastaan parempi, että hämmästeltävistä asioista syntyy keskustelua ennemmin kuin että porukka jupisisi seläntakana?
Ei mua ainakaan avoimet hämmästelyt loukkaa yhtään, saanpahan mahdollisuuden tuoda omat näkökulmani esiin.
Itsekin olen joutunut puolustautumaan puoliksi vitsinä heitettyihin piruiluihin, kun elämämme on mennyt " niin kuin kuuluu" . Meillä kun nimenomaan on asiat edenneet omalla painollaan juurikin niin, että ensin tutkinto, sitten naimisiin ja vakitöihin, sitten oma rivarinpätkä ja farmariauto, sitten perheeseemme syntyivät tyttö ja poika muutaman vuoden ikäerolla. Ei me olla suunniteltu etukäteen, että toimimme jonkun " oikean" kaavan mukaan, elämä vain on soljunut näin. Enkä valita :)
Enkä hämmästele silti toisenlaisiakaan elämänpolkuja, kaikki me ollaan erilaisia. Meillekin voisi hyvin syntyä vaikka parikin lasta lisää, on nuo vain niin ihania! Olen kuitenkin realisti: haluan olla läsnä lapsillemme ja silti elää lastemme lapsuudenkin aikana myös " omaa" elämääni töissä ja harrastuksessani ja panostaa parisuhteeseenkin. En usko, että se onnistuisi isomman perheen äitinä, vaikka voin toki olla väärässäkin. Jotenkin vain ajattelen, että mitä enemmän lapsia prerheessä on, sitä lapsikeskeisemmäksi vanhempien elämä muuttuu. Sekä hyvässä että pahassa, riippuu näkökulmasta.
Väitän muuten lähipiirin kokemuksella, että eniten kyllä hämmästellään edelleen kokonaan lapsettomia pariskuntia ja yksilapsisia perheitä. Ainakin tutuillamme oletusarvona tuntuu olevan 2-3 lasta, kun eihän kukaan voi " olla niin itsekäs, ettei suo sisaruksia lapselleen" . :O ?? Se on minusta jopa ajattelemattomampaa hämmästelyä kuin tavallista suuremman perheen hämmästely, koska pienen perheen takana voi hyvinkin olla suuri suru lapsettomuudesta...
Eikö muka kaikki poikkeava toiminta yleensä ihmetytä ihmisiä? Yhtä paljon hämmästellään lapsettomia kuin niitä, joilla on enemmän kuin kolme lasta. Ja niitä, joilla on vaikka enemmän lävistyksiä kuin kaksi korvassa. Tosin lävistykset alkaa olla jo niin tavallisia, että harva saa ihmettelyä osakseen esim. nenäkorun takia. Isoja perheitä ja täysin lapsettomia on kuitenkin edelleen sen verran vähän, että tottakai se herättää ihmetystä. Miksi ei? On vain helpompi olla ihmettelemättä sellaista, mistä itselläänkin on kokemusta.
vaan sanottiin ihan suoraan, että vahinkojako on ...
t. viiden äiti