Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet minusta?
12.04.2008 |
Koulutukseni on sairaanhoitaja. Lapsia 2, eronnut. Täytin juuri 30v.
Minulla on ollut aika onnettomia miessuhteita. Olin juuri eronnut ja perheenperustamis vietti oli suuri, kun tapasin lasteni isän. Menin naimisiin 23 vuotiaana, mies oli vähän reppana, tykkäsin hoitaa häntä.
Miehellä on vakavaa masennusta taustalla, elämä oli kuitenkin hyvällä mallilla, mieskin halusi lapsia ja perheen. Kaksi lasta syntyi. Ja elämä muuttu hankalaksi. Mies vaati hoitoa edelleen, vaikka mulla oli lapsetkin hoidettavana. Miestä piti silitellä ja kehua koko ajan. Oikeesti tuntui, kun se olisi ollut kolmas lapsi.
Useina viikonloppuina mies ryyppäsi koko viikonlopun. Todella kiukkuinen kännissä, välillä aina raivostuessaan paiskoi tavaroita. Ja huusi, lapsille varsinkin. Mies ei kestä lasten ääniä.
Puhuttiin erosta, mies uhkasi tapaa itsensä.
Keräsin rohkeutta vuoden ennenkun laitoin avioeron vireille. Mies viettää samanlaista elämää, ehkä viinaa kuluu enemmän kun ennen.
Nyt olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Ex-mieheni on luvannut tappaa uuden miehen, jos mulle sellanen joskus ilmaantuu. En ole uskaltanut kertoakaan hänelle tapailevani uutta miestä.
Antakaa neuvoja elämäni hallintaa. Miten kohdella ex-miestä, joka tuntuu olevan aika kiinni minussa edelleen? Meillä on tietenkin yhteiset lapst, joten näen häntä paljon. Oliko ero kenties hätiköity, olisko mies saanut itsensä kuntoon vielä? Mulla on kyllä kaikki tunteet häntä kohtaan kuolleet. Uusi mies arvostaa minua, huolehtii ja rakastaa. Tosin on naimisissa vielä, onnettomassa liitossa. En tiedä saako hän erottua, välittää omista lapsistaan kuulemma niin paljon. Vaimo käyttäisi kuulemma lapsia aseena, jos hän haluisi joskus erota.
Tuntuu, että elämä on aika solmussa. Vanha elämä raahaa perässä, uusi on ihanaa, mutta tuntuu, että tuleeko siitäkään mitään.
Lapset voivat mielestäni paremmin, kun isä ei asu enää kotona. Ex-mies haluaisi viikko-viikko systeemiä. Nyt on ollut vaan joka toinen viikonloppu lapset isällään.
Antakaa mulle jotain ohjeita elämäni selkeyttämiseen!
Kommentit (5)
Saa olla mua arvosteleviakin neuvoja. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan viikko-viikko luvata. liian pitkä aika jos hermostuu lapsiin muutenkin. Sen naimisissa olevan miehen suhteen en ajattelis muuten kuin että menee omalla painollaan. Sä et tiedä varmaks erooko se vai ei, joten ei kannata elätellä toiveita. Ja jos eroavat, sekin on kuitenkin rankkaa kaikille. Kenenkään kanssa ei tule olla säälistä. Eli et palaa ex-miehen kanssa yhteen jos et häntä rakasta ja elämä tuntuu nyt helpommalta.
Itseään on yrittänyt viillellä, muita ei. -ap
tekemään omasta ja lasteni elämästä onnellista ja tyytyväistä. Minä en voisi olla onnellinen naimisissa olevan miehen kanssa jolla on lapsia, sillä minä ajattelen niitä lapsia, miltä niistä tuntuisi nähdä isinsä jonkun ventovieraan naisen kanssa. Ei, minusta ei olisi kenenkään lasten elämän tuhoajaksi.
Minä antaisin exän elää omaa masentunutta elämäänsä, en antaisi taatusti lapsia viikoksi juopon huostaan vaan joka toinen viikonloppu riittäisi, sillä ehdolla tietysti että mies on selvin päin.
Ei se onni ole siitä kiinni, onko sulla joku mies elämässäsi.
mutta tunnen itseni onnelliseksi, kun joku on kiinnostunut minusta ja mun hyvinvoinnista ja sanoo pitävänsä minusta jne. -ap