Äitini kannustaa minua luopumaan ylioisto-opinnoista ja hakemaan
mielummin työvoimapoliittiseen koulutukseen. Saa kuulemma samalla rahaa ja yliopisto ei ole mitään ihmeellistä, tyhmiä löytyy sieltäkin. Olen aivan pöyristynyt, olen pärjännyt opinnoissani mainiosti jne. Mistä ihmeestä tuollainen korkeamman koulutuksen aliarvioiminen voi johtua??
Kommentit (11)
tee omat päätöksesi. Jos tykkääät yliopisto-opinnoista, niin tottakai käyt ne loppuun (muuten harmittaa vietävästi myöhemmin).
Äidillesi voit sanoa, että hän voi hakea sinne työvoimakoulutukseen.
Sitä paitsi, jos et työllisty, niin kyllä niitä koulutuksia järjestetään ihan akateemisillekin.
jatka ihmeessä opintoja, älä välitä äitisi yrityksista latistaa sinua
yliopiston pääsykokeisiin, niin äiteeni kehotti mielummin menemään talouskouluun... tosi kannustavaa
Mun äiti on opettaja, ja pienestä pitäen koulussa piti menestyä. Ja yläasteella alkoi puhe, että ehdottomasti sitten lukioon. Lukiossa alkoi puhe, että ehdottomasti akateeminen koulutus.
Mutta sitten kun se hakemisen aika tuli, ja erityisesti kun sain parikymppisenä lapsen yksin ja pääsin samassa rytäkässä yliopistoon, alkoi puhe siitä, kuinka mun kantsis ennemmin mennä tohon läheiseen tehtaaseen töihin tai opiskella putkimieheks. Mä olin aivan hämmästynyt ja koin äidin puheet todella painostavina ja mun omien valintojen vähättelynä.
Kai se on ihan fakta, että putkimiehenä tienaisin paremmin, mutta mulle on aina ollut tärkeää urahaaveissani se työn mielekkyys...
Mä oon yrittäny saada itseni ja äitini uskomaan, että tässä vaiheessa vaan minulla itselläni on päätäntävaltaa tällaisissa asioissa.
Jos yliopisto houkuttaa, niin kokeile ihmeessä! Pääseehän sieltä pois jos siltä tuntuu, enemmän varmaan harmittelisit jos et koskaan edes yrittäisi.
kun ei muka vaadi mitään. Miehen opiskeluaikoina puhui aina, että " eihän se haittaa vaikka jättäisit kesken, kyllähän niitä töitä on tekijälle" . Anoppi yhä edelleen luulee olleensa kannustava...
Vierailija:
kun ei muka vaadi mitään. Miehen opiskeluaikoina puhui aina, että " eihän se haittaa vaikka jättäisit kesken, kyllähän niitä töitä on tekijälle" . Anoppi yhä edelleen luulee olleensa kannustava...
Hakisit mielummin töihin/oppisopimukselle jne. Loukkaannuin tästä, viihdyn opinnoissani ja ala on kiinnostava ja olen kaiken lisäksi saanut vielä hyvät arvosanatkin.
Minun äitini on yrittänyt lannistaa minua koko ikänsä, hänen unelmiensa täyttymys olisi ollut varmaan nähdä minut porrassiivoojana.
Toisilla on onni saada vanhemmat, jotka kannustavat ja rohkaisevat lapsiaan, minulla ei.
Vierailija:
Muistan lapsuudestani kuinka ei koskaan kannustettu opiskelemaan (silti sain kiitettäviä aineista), ei kannustettu työelämäänkään, ei oikein mihinkään.