Antakaa ohjeita kokeneemmat. Olen menossa huomenna sairaalaan tapamaan ystävääni joka yritti itsemurhaa.

jotain tommosta, niin soittaa ekaks sulle.

Yritä vain olla mahdollisimman " normaalisti" vaikka se onkin vaikeaa..

voi olla ettei sinun paljon tarvi kyselläkään, jos hän kertoo itse vuolaasti.

sinun ei tarvii yrittää olla mikään psykiatri. Vaistoat kyllä haluaako hän puhua syistä yms.

Kysele, miten oot voinut, millaista täällä on ollut, minkälaista porukkaa muut on, haluatko puhua yrityksestäsi, miltä tuntuu olla täällä yhä, miten voisit paremmin jaksaa olla ja elää, voisinko jotenkin auttaa.



Juttele ihan tavallisia. Vaikka sairaalan sisustuksesta ja ruuasta, jos ei muuta tule mieleen.

ja kerro kuinka tärkeä hän sinulle on.

naurettava kysymys ihmiselle joka on juuri yrittänyt itsemurhaa.



Vie joku pieni lahja, suklaata, kukkia, sarjakuva tjsp.

Puhu ihan normaaleista asioista ja johdattele keskustelu sitten siihen miksi hän on sairaalassa.



Jos hänellä on lapsia, kysy jos hän haluaisi sinun käyvän heitä katsomassa. Kysy tarvitseeko mitään kotoa, kaupasta jne.



Tosi vaikea tilanne, otan osaa :(

katsoa ja kuunnella mitä toipilas alkaa puhumaan. kyllä olisi hyvä vähän puhua näistäkin asioista jos tiedät kerran syyn ja kutsun olet saanut. kysele vaikka mikä on olotila nyt ja tuntuuko edelleen huonolta. sano että toivoisit että puhuisitte ja voisit auttaa. kerro että kuunteleminen ja jakaminen olisi sinulle tärkeää. Tsemppiä!

Suora lähestymistapa on paras. älä kaartele. sano miltä tuntuu. sano, että teko oli typerä, että hän on tärkeä.

Todella vaikea/pelottava tilanne, tekisi niin mieli jänistää kun pelottaa niin paljon mutta haluan kuitenkin mennä katsomaan ja haluan myös osoittaa ystävälleni että olen aina hänen tukenaan oli tilanne mikä ikinä hyvänsä.



Ihmettelin tässä eräänä päivänä kun minulle tuli viesti ystävältäni (tyyliin: olet ihana ystäväni) että mikähän nyt on kun tuollaisen viestin laittoi, joo teidän että ystävillä on joskus tapana lähetellä tuollaisia viestejä vaikka ei olisikaan tappamassa itseään mutta ystävälläni ei ole tapana lähetellä tuollaisia. Siksi ihmettelin tota viestiä ja mietin että kohta pitäisi varmaan soittaa ja kysyä että oletko kännissä tai jotain kun noin hempeäksi aloit, mutta se olikin tarkoitettu jäähyväis viestiksi. En sitten soittanut kun en heti kerennyt ja sitten unohdin...kääk,olisi ehkä voinut paljon auttaa jos olisin soittanut tai edes vastannut viestiin.

Sano vain, että hienoa kun on elossa, on sinulle tärkeä. Mun kaverit puhui silloin siitä, kuinka tärkeä heille olin ja se auttoi...He kertoivat siitä, kuinka kamalaa oli kuulla uutinen, että ystävä makaa teholla ja silloin ymmärsin, että oli ihmisiä, jotka välittivät. Oikeasti.

Jos on vielä itsetuhoisia puheita kerro hoitajille asiasta (ja sanot myös kaverillisi että toimit näin).



Ajatuksella -Anna tukesi ja kuuntele, mutta älä jää " uhriksi" , vastuu kaverin toimista ei ole sinun.

Kävitkö ammattiauttajalla juttelemassa? Onko sinulla jälkeenpäin ollut vielä itsetuhoisia ajatuksia?

Olitko pitkän aikaa kyttäilyn kohteena, siis kyttäilikö läheiset sinua silleen että et olisi saanut olla yksin tai jotain?

Halusitko itse puhua avoimesti tunteistasi vai häiritsikö sinua jos läheiset kyselivät?

Vierailija:

Sano vain, että hienoa kun on elossa, on sinulle tärkeä. Mun kaverit puhui silloin siitä, kuinka tärkeä heille olin ja se auttoi...He kertoivat siitä, kuinka kamalaa oli kuulla uutinen, että ystävä makaa teholla ja silloin ymmärsin, että oli ihmisiä, jotka välittivät. Oikeasti.

mutta toisaalta ihmiset olivat avoimempia ja itse saatoin kertoa suoraan pahasta olostani. Oikeastaan elämäni muuttui ns. parempaan tuon jälkeen, en koskaan mennyt kuitenkaan mihinkään terapiaan. ennen sitä yritin päästä kunnalliseen terapiaan, mutta kehoitettiin soittamaan myöhemmin, jota en koskaan tehnyt, en jaksanut. Tuosta on useita vuosia jo, asiat paranivat ja jäljellä ovat enää vain kurjat muistot...

löydettiin tarpeeksi ajoissa, hän oli siinä rajamailla. Jos ei olisi löydetty silloin kun löydettiin niin myöhemmin olisi ollut jo myöhäistä. En tiedä halusiko oikeasti kuolla mutta ainakin todella lähellä kävi.

joka tilanteeseen ei mielestäni tarvitse olla sanoja ja varsinkin jos et osaa olla luonnollinen niin turha yrittää sit mitään sanoakkaan. Hiljaisuus ja paikalla oleminen saattaa riittää aivan hyvin, tietää että sinä pidät häntä tärkeänä ja tuet häntä