Tuli hirveän surullinen olo tuosta uutisesta, että mies oli kuolleena kolme vuotta ennen kuin hänet

välittäisi? Pääseehän tämä vainaja nyt viimein haudan lepoon, mutta edelleenkään ei häntä kukaan sure tai kaipaa? Jotenkin äärimmäisen surullista.

On paljon ihmisiä, jotka erakoituvat. On myös sellaisia ihmisiä, joiden lapset eivät soita ainakaan puoleen vuoteen ja kun vanhempi soittaa, lapsi antaa ymmärtää, että jätä rauhaan. Vanhemmat kantavat vastuun lapsesta, kun tämä on pieni. Lapsen velvollisuus on kantaa vastuuta vanhemmastaan, kun tämä tulee vanhaksi.

" Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, siellä olo onnekas, elo tyyni suojakas" ei valitettavasti toteudu jokaisessa perheessä.

niin aikuisena ei tunnu riittävän vanhemmille enää yhtään aikaa, ei edes yhteen puhelinsoittoon kuukaudessa.