Miten suhtaudut kaverisi avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen?

yök en halua kuulla. Ei kiinnosta, enkä halua sekaantua/kuulla koko asiasta

lähipiirissä ei näitä tiedossa ole.



uskoisin että pettäjän kanssa juttelisin asiasta.



muistissa on itselläni se aika kun aiemmassa suhteessa vasta pettämisen ja eron jälkeen kuulin että miltei kaikki " ystävämme" tiesivät. menetin siinä rytäkässä muutakin kuin paskan ukon.

tyytymätön suhteeseensa. Mä en olis siihen liittoon ikinä lähtenyt. Mutta sitten tää uusi ihastus, jonka kanssa pitää naida hotelleissa ja parkkipaikoilla - ei se sen empaattisemmalta ja hyväntahtoisemmalta kaverilta vaikuta juttujen mukaan kuin tuo aviomieskään.



Mitäs sitten kun näyttää siltä, että ystävätär on kulkemassa kohti tokaa avioeroa - ja pahimmassa tapauksessa kohti kolmatta avioliittoa? Nyt on lapsiakin mukana. Erosta tuskin tulee siisti, semminkään kun pettämistä kuvioissa. Lapset tulee kärsimään eniten. Olis nyt malttanut edes ottaa eka eron ja hoitaa sen homman niin siististi kuin vain voi. Harmittaa.



Miestä mä en olis säälinyt pätkän vertaa, jos tää sivusuhde olis kestänyt vain pari panoa ja sitten ohi. Ei sekään mikään herranterttu ole ollut. Mutta nyt tää vaimon päätä pahkaa rakastuminen vaikuttaa jo avioliittoon aika pahasti, kun uusi tietty vaikuttaa sokeissa silmissä maailman ihquimmalta tyypiltä :(



ap

Mihinkään peittelyhommiin tai alibin antajaksi en suostuisi ja sen tekisin myös selväksi. Muuten olisin tarvittaessa kuulolla ja ystävänä edelleen.

en haluaisi kuulla ystävän syrjähypystä mitään. Mulla tekis pahaa kuunnella juttuja kuinka on paneskellut salarakkaansa kanssa ja sitten parin tunnin päästä pamahtaisi kylään puolisonsa kanssa ja esittäisi niin auvoista perhe-elämää. Sitten ehkä olisi helpompi olla välittämättä jos en tuntisi puolisoa, enkä suurinpiirtein olisi ikinä nähnytkään.

Muutoin on vihollinen, ei ystävä

Jos ystävä on tällaisen valinnan tehnyt, se on hänen elämäänsä. Tilanne muuttuisi paljon hankalammaksi, jos tuntisin hyvin ystäväni puolisonkin. Sitten en kyllä tiedä, mitä tekisin.



Samoin jos ystävän avioliitto olisi vähän huonoissa kantimissa niin kuin ilmeisesti ap:n ystävällä, yrittäisin ehkä jotenkin sanoa, että ehkä pelkän pettämisen sijaan kannattaisi kokonaan lähteä onnettomasta liitosta ja tietysti ennen uutta avioliittoa seurustella uuden miehen kanssa sen sokeimman rakastumisvaiheen ohi ja miettiä sitten, onko uusi suhdekaan juuri sellainen, jossa haluaa elää.



Rakastuneelle on turha lähteä kovin suorasanaisesti vänkyttämään siitä, miten moraalitonta hänen touhunsa on tai ainakaan että uusi suhde pitäisi laittaa jäihin, koska sillä on kuitenkin niin vaaleanpunaiset lasit silmillä.

kaverini oma asia. En mä ala moralisoimaan kavereideni tekoa. Juttelen kyl, jos tarvetta on.

Vierailija:

En mä ala moralisoimaan kavereideni tekoa. Juttelen kyl, jos tarvetta on.

Mulla on yhdellä hyvällä kaverilla avioliiton ulkopuolinen suhde. Vaikuttaa vaan vähän siltä, että taas yksi kusipää vie daamia kuin sukkaa. Harmittaa vähän aviomiehenkin puolesta.