Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, onko onnellinen suhteessa vai ei? Pitääkö erota vai ei?
04.04.2008 |
Välillä pinna palaa mieheen todella totaalisesti. Välillä olen aivan rakastunut ja ajatus erosta satuttaa syvästi.
Mä en enää tiedä, mitä tekisin. Miehelle puhun avoimesti tunteistani, mutta eron mahdollisuudesta en ole vielä maininnut.
Lapsia meillä ei ole. Olen jo sen ikäinen, että jos joskus lapsia haluaisin, pitäis olla kohta se mieskin katsottuna... Ja kun en tiedä, haluanko lapsia tuon miehen kanssa.
Ahdistaa.
Kommentit (16)
on merkkinä siitä että on aika erota. Nimittäin viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut totaalirakastumisen, joka meni myttyyn - jälkikäteen ajatellen hyvä niin, koska sellaista tunteen paloa hyvässä ja pahassa ei olisi pidempään jaksanut. Sitten löysin tasaisemman suhteen, nyt olemme tunteneet kymmenen vuotta, ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Välillä pinna palaa täysin, mutta mukavia hetkiä piisaa myös, ja vallitseva tunne suhteessa on tyytyväisyys. En katsele muita ja tiedän, että parempaa miestä ja isää en voisi löytää. Kyllä sen tietää, voiko siitä tulla mitään. Jos ahdistaa, eikä syynä ole käsittelemättömät asiat oman itsen kanssa, kannattaa kuunnella tuntojaan ja miettiä muuta. Niin ja itse olin 30, kun tän mieheni löysin, vaikka luulin, etten enää koskaan löydä ketään.
Vierailija:
Itse olen kokenut totaalirakastumisen, joka meni myttyyn - jälkikäteen ajatellen hyvä niin, koska sellaista tunteen paloa hyvässä ja pahassa ei olisi pidempään jaksanut. Sitten löysin tasaisemman suhteen, nyt olemme tunteneet kymmenen vuotta, ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Välillä pinna palaa täysin, mutta mukavia hetkiä piisaa myös, ja vallitseva tunne suhteessa on tyytyväisyys. En katsele muita ja tiedän, että parempaa miestä ja isää en voisi löytää. Kyllä sen tietää, voiko siitä tulla mitään. Jos ahdistaa, eikä syynä ole käsittelemättömät asiat oman itsen kanssa, kannattaa kuunnella tuntojaan ja miettiä muuta. Niin ja itse olin 30, kun tän mieheni löysin, vaikka luulin, etten enää koskaan löydä ketään.
Tunnustan, että olen kova miettimään ja analysoimaan asioita, varsinkin tunteitani. Mieheni esimerkiksi on varsin tyytyväinen suhteeseemme ja koko elämäämme - mun mielestä taas koko ajan pitäis pyrkiä koko ajan jollain tavalla eteenpäin.
Asia, joka mua eniten miehessä riipii, on hänen saamattomuutensa. Hän jo 30 eikä ole vieläkään saanut valmistuttua. Hän opiskelee korkeakoulussa jo kahdeksatta vuotta, tutkinto on vielä ihan vaiheessa ja hän tekee ihan hanttihommia. Pelkään, ettei hän koskaan valmistu. Hän aina vain AIKOO ja MEINAA, mutta koskaan ei tapahdu mitään... Pelkään, etten voi olla onnellinen hänen kanssaan enää kauan.
ap
(he ovat naimisissa, ei lapsia). Nainen on paljon ripeämpi kuvioissaan. En osaa sanoa, miten tyytyväisiä he ovat suhteeseen. He ovat kivoja ihmisiä, mutta jotenkin epäilen, että molemmat voisivat olla tyytyväisempiä jonkun toisen kanssa.
Tuokin mies on varmaan 8 vuotta " opiskellut" , jättänyt kuulemma jo ihan alkuvaiheessa sellaisia peruskursseja rästiin, että niitä on jo aivan äärettömän vaikea lähteä paikkailemaan.
saakaan sinua hymyilemään ja sydäntä pompahtamaan ilosta vaan aiheuttaa ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-jos et kunnioita kumppaniasi
-jos salailet asioita kumppaniltasi
-jos tunnet tarvetta selitellä kumppanisi tekemisiä tai sanomisia itsellesi tai muille
-jos kumppanisi on sinulle yhdentekevä
-jos kehittelet jatkuvasti lähtöfantasioita tai haaveilet elämästä ilman miestä
-jos arvonne eivät kohtaa isoissa asioissa
Näitä asioita oli tuhoontuomituissa suhteissani, mutta ei onnellisessa avioliitossani. On ihanaa olla miehen kanssa, jota kunnioittaa ja joka kunnioittaa minua. Jonka kanssa riidat koskevat pieniä asioita, koska suurista olemme suunnilleen samaa mieltä. Jonka kanssa voi kehittyä paremmaksi ihmiseksi itsekin.
Vierailija:
-jos et kunnioita kumppaniasi
-jos salailet asioita kumppaniltasi
-jos tunnet tarvetta selitellä kumppanisi tekemisiä tai sanomisia itsellesi tai muille
-jos kumppanisi on sinulle yhdentekevä
-jos kehittelet jatkuvasti lähtöfantasioita tai haaveilet elämästä ilman miestä
-jos arvonne eivät kohtaa isoissa asioissa
Mä kunnioitan kumppaniani. En salaile asioita. Selittelen hänen tekemisiään (tai lähinnä tekemättömyyttään) mm. vanhemmilleni. Hän ei ole minulle yhdentekevä. En kehittele lähtöfantasioita. Arvomme kohtaavat isoissa asioissa.
Eli oikeastaan yksi kohta täsmäsi, ja se koskee just miehen saamattomuutta.
Kun välillä musta tuntuu, että todellakin on vain yksi syy. Muuten mun mies on lähes täydellinen mulle, meillä on samanlaiset arvot ja yhteiset kiinnostukset. Jutellaan avoimesti toisillemme.
Mietin, että olenko ihan kohtuuton, jos jätän mieheni noinkin pienen syyn takia. Mutta usein ajattelen just sitä, että kumpikin voisimme olla onnellisempia toisenlaisten kumppanien kanssa. Mä kaipaan hieman kunnianhimoisempaa miestä - mies ehkä tarvitsisi hieman rauhallisemman naisen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tärkeää, että elämänarvot ovat samanlaisia. Itse ihastuin miehessäni aikoinaan juuri hänen kunnianhimoisuuteensa ja sellaiseen vaikeasti selitettävään " draiviin" ja elämännälkään sekä hänen positiivisuuteensa. Samat asiat ovat minulle tärkeitä edelleen.
Itsekin olen eteenpäin pyrkivä ja nopea, enkä varmasti kestäisi venkoilua, päättämäättömyyttä, vetämättömyyttä, paikallaan junnaamista kumppanissakaan.
Toisaalta miehesi on kuitenkin korkeakouluun päässyt - tärkeää on kai myös se, onko hän itse halunnut sinne (esim. sen sijaan, että on mennyt sinne vain vanhempiensa vaatimuksesta tai toiveesta), edennyt opinnoissaan edes vähän jne. Tiedän kyllä myös niitä ikuisia korkeakouluopiskelijoita, jotka ovat todellakin jämähtäneet sohvaperunoiksi ja kumppaninsa elätettäväksi. Kuinka tärkeä asia tämä sinulle on kaiken muun hyvän ja pahan ohella??
t- 4
Vierailija:
Ja kun en tiedä, haluanko lapsia tuon miehen kanssa.Ahdistaa.
Jos on tuollaisia tuntemuksia, minusta niitä kannattaa kuunnella. Kun lapsia on, et pääse miehestä ikinä eroon. Lapset yhdistävät teitä. Jos todella tuntuu, että et voi ajatella miehen kanssa yhteisiä lapsia, eroa!!
Kuinka vanha olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos on tuollaisia tuntemuksia, minusta niitä kannattaa kuunnella. Kun lapsia on, et pääse miehestä ikinä eroon. Lapset yhdistävät teitä. Jos todella tuntuu, että et voi ajatella miehen kanssa yhteisiä lapsia, eroa!!Kuinka vanha olet?
En halua tehdä lapsia " kenen kanssa vaan" lyhyen tuttavuuden perusteella vaan tuntea ensin tyypin hyvin, siksi se lasten isä pitäis olla pian katsottuna ;-)
Tiedän, että mieheni olisi loistava isä. Hän omistautuu joillekin asioille todella koko sydämestään ja lasten tiedän olevan yksi sellainen asia. Miehellä onkin jo vähän vauvakuume, mutta hänen opintojensa venyminen lykkää vauvan hankintaakin.
Mä kyllä osaan kuvitella mulle ja miehelleni yhteisiä lapsia. Niin kuin sanoin, hän on LÄHES täydellinen mulle, ainoastaan toi yksi saakelin asia ottaa päähän. Toisaalta pohdin, että jos hän olisi valmistunut, ottaisko mua päähän joku muu asia.
Mieheni mielestä olenkin sellainen ikuisesti tyytymätön, joka löytää aina jotain nurisemista jostain asiasta.
ap
Asia, joka mua eniten miehessä riipii, on hänen saamattomuutensa. Hän jo 30 eikä ole vieläkään saanut valmistuttua. Hän opiskelee korkeakoulussa jo kahdeksatta vuotta, tutkinto on vielä ihan vaiheessa ja hän tekee ihan hanttihommia. Pelkään, ettei hän koskaan valmistu. Hän aina vain AIKOO ja MEINAA, mutta koskaan ei tapahdu mitään... Pelkään, etten voi olla onnellinen hänen kanssaan enää kauan.
ap
[/quote]
On silti paljon fiksumpi joissain asioissa kuin omat maisterituttavani - itsekin olen maisteri - joissakin taas sitten huomaan itse olevani parempi. Mies ei ole kunnianhimoinen työnsä suhteen, tekee ihan tavallista toimistoduunia pienemmällä liksalla kuin minä.
Se, mitä eniten arvostan hänessä on se, että hän on totaalisen sitoutunut minuun ja perheeseensä, meillä on useampia ihania lapsia, joiden jokaisen kanssa hän on jäänyt hoitovapaalle kun itse olen äitiysloman jälkeen palannut töihin. Mies ei tee ylitöitä, vie ja hakee lapset päiväkodista, tekee illallista ja siivoaa ihan yhtä paljon tai enemmänkin kuin minä. Kaverini, jonka mies on " huippuvirkamies" katsoo kateellisena vierestä ja valittaa, että mies on aina menossa jossain työkuvioissa ja hän joutuu pyörittämään perhettä ja hoitamaan lapsia yksin illat ja useimmat viikonloputkin. Tosin heillä on huomattavasti " hienompi" (eli kalliimpi) koti ja autokin ihan toisesta maailmasta kuin meillä, mutta se ei häntä siinä asiassa kuitenkaan tunnu lohduttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän siis pyörittelee asioita mielessään ja vatvomalla tekee niistä suurempia, kunnes kumppani kyllästyy vatvomiseen ja lähtee. Hänellä on ollut kivoja miehiä, hyviä miehiä ja huonoja miehiä, mutta kaikki ovat käyneet läpi vatvomismankelin. Nyt kolmekymppisenä kaveri vatvoo sitä, että miksi hänen suhteensa eivät onnistu jne. Tietää kyllä itsekin vatvovansa, mutta ei vaan osaa lopettaa!
Neuvon siis ap:stä miettimään ihan kunnolla (mitä nyt teetkin), mikä hänelle on tärkeää, sillä jos nyt luovut tästä lähes täydellisestä miehestä, voi olla, että seuraavat kaksikymmentä vuotta vastaan tulee vain toinen toistaan epätäydellisempiä kavereita. Ja kun kolmekymppiä tulee nuppiin, valikoima on jo aika suppea, kun kaikki hyvät miehet on kotona hoitamassa lapsiaan!
Vierailija:
-jos et kunnioita kumppaniasi
-jos salailet asioita kumppaniltasi
-jos tunnet tarvetta selitellä kumppanisi tekemisiä tai sanomisia itsellesi tai muille
-jos kumppanisi on sinulle yhdentekevä
-jos kehittelet jatkuvasti lähtöfantasioita tai haaveilet elämästä ilman miestä
-jos arvonne eivät kohtaa isoissa asioissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen sitten tietää, ihan varmasti. Ja hyvä niin, koska aika eron jälkeen on monta vuotta niin paskamaista, ettei sitä kukaan kestäisi ilman hyvää motivaatiota. On oltava ihan, ihan varma.
Vierailija:
Neuvon siis ap:stä miettimään ihan kunnolla (mitä nyt teetkin), mikä hänelle on tärkeää, sillä jos nyt luovut tästä lähes täydellisestä miehestä, voi olla, että seuraavat kaksikymmentä vuotta vastaan tulee vain toinen toistaan epätäydellisempiä kavereita. Ja kun kolmekymppiä tulee nuppiin, valikoima on jo aika suppea, kun kaikki hyvät miehet on kotona hoitamassa lapsiaan!
Apua apua, kiire tehdä päätöksiä! Vitsi tää on kamalaa.
Täytyy huomenna taas jutella miehen kanssa. Vaikka se aina sanoo, että kyllä se AIKOO saada sen tutkintonsa valmiiksi ja kyllä se MEINAA vielä paremman työpaikan hankkia. Mä olen kattonut sen meinaamisia jo useamman vuoden - miksi siis tapahtuisi mitään tämän jälkeenkään...?
ap
Vierailija:
siis että välillä ärsyttää, välillä on rakastunut.