Minulla ei ole aikaa elämiseen

Tuntuu siltä että menen niin kauan kuin jaksan ja sitten kaadun saappaat jalassa.

opiskelu ja lapsi... ehdit kyllä myöhemmin tehdä kaikki muut vähemmän tärkeät jutut. Täytyy vain hyväksyä se ettei kaikkea voi eikä ehdi tekemään samaan aikaan!

Täytyy vaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos kroppa on kunnossa, itsekin jaksaa paremmin. Eikä se laihduttaminen vaadi istuntoja painonvartijoissa tai jokailtaista salilla käyntiä. Kun kulutat enemmän kuin syöt, niin laihdut. Kevyempää ruokaa (ei ole pahitteeksi lapsellekaan) ja liikuntaa (vaikka ihan vaan jätät hissin käyttämisen ja jäät bussista paria pysäkkiä aiemmin, illalla telkkarin ääressä 10-20 vatsalihasliikettä jne.)



Opiskelu sujuu, kun on itsellä fyysisesti ja henkisesti hyvä olo. Kotona voi meditoida, kun lapsi nukkuu. Opettele netistä muutama jooga-asento vaikka tukemaan tätä. Vartti sitä päivässä ja taatusti on parempi olo.



Itse olen kahden lapsen töissäkäyvä ja kahdessa korkeakoulussa opiskeleva yh. Lapsillekin riittää ihan hyvin aika. Priorisoi, pidä itsestäsi huolta.

Mulla on tällä hetkellä vielä ongelmana se, että teen hommia lähinnä kotona, missä onkin sit omat riskinsä...



Mulle joskus iskee sellanen tila, että kamalasti ois hommaa, mutta sähellän vaan, enkä saa mitään tehtyä. Siispä olen tehnyt itselleni lukujärjestyksen, esimerkiksi tänään: 10-12 esseetä, 12-13 lenkki, 13-14 tenttiin lukua, 14-14.30 päivällisen valmistelua (tai kauan nyt kestääkin), 14.30-16 tenttiin lukua.



Sit hain lapsen tarhasta ja oltiin pihalla, enkä oo miettiny koulujuttuja sen jälkeen. (Jossain vaiheessa huomasin, että elämä meni sekasin siitä kun koitin vasemmalla kädellä kirjotella jotain tehtäviä kun leikin lapsen kanssa....)



Iltasin teen jotain jos jaksan (tai on pakko). Tänään en, joten katon leffaa (lainaan aina kirjastosta jonkun 10 leffaa kerrallaan ja katon kun ehdin, mulla ei näy telkku).



Se onkin sit eri asia, mitä " elämisellä" tarkoitetaan. Veikkaan, ettei monenkaan mun ikäisen mielestä tää mun elämä oo oikeen sitä. Täällähän mä kotona yksin kökin kaiket illat.



Mulle on auttanu tän stressin kanssa se, että A. aikataulutan asiat ja pysyn siinä B. liikunta ja ulkoilu auttaa jaksamaan ja tuo energiaa C. sen päättäminen, että kun olen lapsen kanssa, olen sitä 100% ja kun opiskelen, keskityn siihen 100%



Ei muuta kun tsemppiä!

Laihtumisen luulisi olevan helppoa, jos on noin kiire; et ehdi syödä. Tekosyitä tekosyitä ja tekosyitä. Lapsi hoitoon, opinnot loppuun. Pyykit koneeseen, tiskit tiskaten heti kun on syöty, imurointi perjantaina, lapsi pyyhkii pölyt, kauppareissu kerran viikossa, telkkari kiinni. Olisikohan vain niin, että olet laiska?

Vierailija:

Kämppä on paskainen, olen ylipainoinen koska en ehdi laihduttaa, koulutehtävät tekemättä ja tuntuu että mihinkään ei ehdi keskitymään kunnolla. Olen pienen lapsen yh ja opiskelen parhaillaan, vaikka vuorokaudessa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisin tehdä.

Mä käyn ihan hyvällä omalla tunnolla juoksemassa metsässä työnteon lomassa, kun lapsi on päiväkodissa. Juoksurattaat hajos just, ennen juoksin siis myös lapsen kanssa.



Mä olen huomannut, että mm. unentarve on vähentynyt liikunnan ansiosta. Siis unen laatu on parantunut. Muutenkin on energisempi olo.



Ostin myös jumppapallon, joka on tosi tehokas ja monipuolinen. Auttaa pitämään selän kunnossa. Lapsikin tykkää siitä. Lisäksi mulla on pari jumppa-dvd:tä. Niitäkin saa kirjastosta lainattua, niin saa monipuolisuutta. Joskus tykkään jumpata yksin, mutta toi mun 3-vuotias tykkää itsekin osallistua.



Aivot kulkee paremmin, kun niillekin antaa lepoa. En kykenis pänttäämään kuutta tuntia putkeen.



Ja yliopistoliikunta on halpaa ja todella hyvää, suosittelen jos olet yliopsitossa. Täällä Tampereella olikos se 40 euroa ja saa käydä koko vuoden niin paljon kun jaksaa kuntosalilla ja jumpissa. Kätevästi voi vaikka kesken pitkän päivän jossain tauolla kävästä.



Mä olen perusluonteeltani todella laiska, ja lenkille lähtö ei oo mulle aina ollut mikään suuri innostumisen aihe. Mutta se kannattaa.