Tulee seurattua imetysketjuja ja heräsi yksi kysymys.

vaan (mielessäni) sen, että maito ei riitä, koska oikeasti nuo tapaukset on niin harvoja, ettei maito oikeasti lapselle riittäisi! on imetyksen tehostamiset ja muut millä sitä määrää saa kasvatettua ja voihan aina osittaisimettää..



en kyllä menis kellekkään pulloruokkijalle mitään sanomaan, koska tuttavapiiriini mahtuu monta äitiä, jolla imetys on epäonnistunut, kaikesta yrityksestä huolimatta, vaikka joukkoon mahtuu myös niitä jotka eivät ole halunneet edes imettää..



mutta mielelläni kaikille kuuntelijoille kumoan näitä imetyksen urbaanilegendoja jotka eivät ole totta ;)

anoppien ja omien äitien puheissa. Lähes tulkoon kaikki maidon riittämättömyyden kyseenalaistajat ovat 50-60-vuotiaita, jotka ovat itse synnyttäneet -70-luvulla. Synnytyssairaalasta voi lähteä epävarma mutta imettämään motivoitunut esikoisensa saanut äiti. Kotona imetys takkuaa (kuten usein aluksi) eikä siihen montaa " ei varmaan tule tarpeeksi" , " älä nyt koko aikaa imetä" kommenttia, kun epäilys nostaa päätään ja pullot kaivetaan esiin. Tämä vähän kuin sivujuonteena asiaan, en ole itsekään kysellyt toisten imetyksistä. Harmittaa vaan, miten helposti imetys monella torpedoidaan.

Tai onko se jotenkin pystytty tutkimaan, että jollakin ei oikeasti se maito riittänyt ja joku vaan väitti niin?

- maito yleensä riittää, rinnat ovat niin suunniteltu että sopeutuvat kysyntään

- rintojen rakenne vaihtelee, matalilla rinnan päillä imetyksen opettelu on hankalampaa

- maidon tuotannossa ja herumisessa on yksilöllisiä eroja. On äitejä, joilla herumisrefleksi toimii hyvin ja rinnat tuottavat helposti maitoa. Tiheän imun kautena toisten rinnat reagoivat vauvan tihentyneeseen imuun herkemmin ja nopeammin kuin toisten

- vauvojen imutekniikoissa on suuria eroja. Toiset imevät tehokkaasti ja nopeasti lopettaen kun ovat kylläisiä. Toiset vauvat joutuvat opettelemaan imemistä kauemmin, he heräävät tähän maailmaan hitaammin ja imetyshetki venähtää helposti tuntikausien nautiskeluksi ja rinnalla nukkumiseksi. Kolmeasta lapsestani kaksi on ollut tissin lupsuttelijoita (poikia), yksi tehoimijä (tyttö). Ja tytön imetys oli todella helppoa!

- äitien jaksamisessa imetyksen suhteen on eroja. Toiset eivät ole moksiskaan siitä, että päivistä puolet menee alkuun vauvaa imettäessä, toiset ahdistuvat jatkuvasta istumisesta / makaamisesta. Tulee tunne, että TAASKO pitää syöttää. Synnytyksen jälkeen voi olla kipeä ja väsynyt, olotila niin kehno että oma lepo tuntuu riittämättömältä. Tulee stressi ja maidon heruminen vaikeutuu. Vauva vaistoaa äidin väsymyksen ja hermostuu, äiti tulkitsee ettei maitoa tule riittävästi.



Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat imetyksen sujumiseen. Mitä kenellekin kohdalle osuu, sitä eivät ulkopuoliset tiedä.

itselläni kävi niin että toisesta rinnasta väheni maidon tulo radikaalisti. Ja ihan yhden yön aikana. Lapselle ei se tissi kelvannut vaikka kuinka yritin tarjota, toista imi mainiosti. Olen miettinyt monta kertaa jälkikäteen että mistähän se johtui, vuorotellen imetin molemmista rinnoista ja ainakin alussa siitä toisestakin rinnasta tuli maitoa hyvin. Olin oikeasti aika huvittavan näköinen, kun toinen rinta oli pari kuppikokoa suurempi kun siinä oli maitoa ja toinen normaalin kokoinen. Pusero pullotti muotopuolesti. Rintapumpulla ei ollut mitään merkitystä maidon tulon lisääntymiseen.



Ja vielä tuohon imetysuteluihin, olikohan ap joka sanoi että kokee imettämisen niin intiiminä ja yksityisenä asiana ettei muille kuulu imettämiset. Olen samaa mieltä, ei ole ihmiseltä tervettä udella jokaiselta vastaan tulevalta äidiltä että miten se imetys sujuu.

Kun itse sanoo yrittäneensä parhaansa niin sen pitäisi riittää.

Vierailija:

Kolmeasta lapsestani kaksi on ollut tissin lupsuttelijoita (poikia), yksi tehoimijä (tyttö). Ja tytön imetys oli todella helppoa!

Nyt kolmas imijä, poika, joka laiskasti rinnalla lupsuttelee ja odottaa, että ruoka valutettaisiin hänen suuhunsa ;). Näinkö se on sisäsyntyistä, että pojat odottavat naisten passaavan ja tytöt tekevät itse ;D?