Lue keskustelun säännöt.
" Silloin saa kirota kun sattuu"
20.02.2008 |
Näin sanoi isäni minulle joskus olin pikkutyttö.
Kiroilin sitten tietysti synnytyksessä parin perkeleen verran ja kätilö kävi minua siitä sättimään. Pisti siis ihan kunnon shown pystyyn siitä miten häntä tympii kun ämmät tulevat hänen työpaikalleen kiroilemaan. Synnytin ihan luomusti enkä todellakaan ymmärtänyt että muutama ärräpää voisi käydä niin jonkun hermoon kun se minun värkkini on siinä kuitenkin repeämässä. Luulisi, että kätilö on sen verran turtunut ettei kiinnitä huomiota mitä synnyttäjä tuskissaan päästää suustaan.
Kommentit (3)
En kyllä siinä tilanteessa ala jeesustella.
Mitä työpaikkaan tulee niin meillä kyllä nuo rekkakuskit (kuljetusalan yritys) kiroilevat jatkuvasti vaikka siitä, että on kengännauha auki. Ei ole tähän päivään asti häirinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkoulussa töissä. En hyväksy kiroilua " välimerkkinä" , mutta aika pumpulissa kasvanut kätilö, jos ei tajua, että järkeväkin ihminen voi noitua, kun kovasti käy kipeää. Kauhean alistava asenne potilaaseen, jos tuntemuksia ei saa ilmaista. Jos joku tarvii ilmaisuun voimasanoja, mielestäni kätilön tehtävä ei ole siinä tilanteessa etenkään alkaa pitää tapakasvatusta.
Synnytys on toki kivulias tilanne, mutta kätilön työssä niitä synnyttäjiä tapaa satoja joka vuosi. Olisiko mukava ammatti jos kaikki synnyttäjät kiroilisivat?