Lue keskustelun säännöt.
oletteko uskaltaneet anoa ääneen että olette tyytymättömiä vauvanne sukupuoleen?
18.03.2008 |
itsellä on 2poikaa ja olen aivan masentunut, kun tämä kakkonenkin oli poika (puolivuotias enkä ole vieläkään tottunut ajatukseen).
Olen koko elämäni haaveillut tytöstä. Ja lapsenteko olis ehkä saattanu jäädä yhteen jos olisin saanut tytön. Nyt ihan vakavissani haluan vielä kolmannen lapsen, jos se vaikka olisi tyttö. Vaikka raskauteni olivat vaikeita ja lapseni voivat syntyä vain sektiolla. Mieheni tietää tämän haaveeni ja hyväksyy asian, sillä hän ymmärtää. Sillä hänelle oli kaikki kaikessa että hän saa pojan sukunimeään kantamaan ja harrastamaan miehisiä juttuja. Hänen toiveensa toteutui. Minun ei. Mutta en ole kehdannut koskaan sanoa tästä kenellekään tuttavalle ääneen. Sillä en halua poikieni tietävän asiasta isompana.
Katson vaan pala kurkussa kun näen pikkutyttöjä äitiensä kanssa kaupassa. Olen niin kateellinen heille että itkettää:( Ja synnytyksen jälkeen hormonihuuruissa jopa itkinkin oikeasti sen vuoksi. Onko muita saman kokeneita?
Kommentit (15)
Onnellinen olen näistä, oikeastaan en missään vaiheessa poikaa ole halunutkaan... mies vois kenties olla erimieltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajattelen kuin nro 5. Juuri nämä neljä meille halusivat tulla ja ai, miten onnellinen juuri näistä olenkaan =).
Eli vastaus on ei, en ole ;-).
minä toivoin poikaa, sain ihanan tytön!
Kun olin toista kertaa raskaana kaikki kyseli ja puheli että tulisipa sieltä poika ja kumpaa toivot: toivoin lasta, en sukupuolta!
Sain ihanan tytön!
Mieheltä joskus kysyn vitsinä tehtäiskö kolmas jos se olis vaikka poika niin mies siihen että ei niitä lapsia sen takia tehdä ja ihan samahan se kumpia meillä on kunhan on lapsia!
itku muuttuisi jos jommankumman pojista menettäisi:)
anopilla kaksi poikaa ja nyt sai tytöt lastenlapsiksi:)
Joten niinkin voi käydä:)
ja olen onnellinen terveistä lapsistani. Mulle ei sukupuolella ole mitään väliä, pääasia on, että ovat selvästi jompaa kumpaa sukupuolta. En millään pysty ymmärtämään haikailuja tytön perään.
Ap, ole onnellinen lapsistasi, olet sentään niitä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun mua vietiin leikkaussaliin ommeltavaksi kasaan niin mietin vaan, että se onkin poika. Oikein ihmisten onnittelut ei tuntuneet missään, kun mietin vaan, että ei se ollutkaan tyttö.
Sitten kun päästiin tutustumaan niin ei se enää niin haitannut tuo sukupuoli ja päivän jälkeen en olisi vaihtanut mihinkään tyttöön.
Myöhemmin sitten sain tytön ja kyllä mä olin, että mulla onkin TYTTÖ.
Eli ymmärrän sinua täysin. Jos mulla olisi kaksi poikaa niin pakko ois edes kokeilla josko kolmannella kerralla...
kun tytöt on kivempia juttukavereita, poikien kanssa ei voi juoruilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti, joka vuodatti kyyneleitä synnärillä, kun olisi niin tahtonut pienen prinsessan seurakseen. Isovelikin kun on oikea " äijä" traktoreineen ja palomiesleikkeineen. Nyt alkaa jo helpottaa, kun pikkuprinssi no 2 on kahdeksan ja puoli kuinen, mutta alku oli vaikeaa, sillä olisi ollut niin ihana " jatkaa" naisten perinteitä etiä päin...
Niin ja meillä ei äiti ole vielä ollut ollenkaan niin ihana, lähinnä tyhmä ja kakkapylly etenkin kun on joutunut vauvan myötä ottamaan kovempaa komentoa isoveljeen :(
Ilmoittelen tyytymättömyyttäni lasten sukupuoleen lähinnä lastenvaatekaupassa ja lelukaupassa, sillä ostaisin mielelläni ihania mekkoja ja barbeja. Muuten en ollenkaan valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen vauva valitsee tälläisen äidin tai isän?
Kysymys niille, jotka uskovat, että lapsi valitsee vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen lapsi valitsee esim narkkarivanhemmat, joiden elämäntehtävänä on kokea sellainen lapsuus. Eli kokeilla vaikea lapsuus ja huolehtia itse itsestään ja kasvaa sillälailla henkisesti. Uudesti syntymään uskovat tietävät että jokainen maistä käy läpi erilaisia elämiä. Jotta sielu kasvaisi ja kehittyisi. Ei jokainen elämä voi olla helppoa ruusuilla tanssimista, sillä se ei kasvata ja opeta mitään. Vai hyvin kehittymätön sielu saa tällaisen elämän, että saa kaiken liian helposti. Ja lapsen sielun kasvamisen lisäksi on tarkoitus myös kehittää niiden elämiä, joiden kanssa hän on elämässään tekemisissä. Eli esim narkkari äiti raitistuu 10vuoden kuluttua lapsensa ansiosta ja katuu suuresti ja tekee parannuksen elämäänsä jne.
Ja mä olen se ap kirjoittaja, eli uskon jälleensyntymään ja tiedän että on tyhmää itkeä tyttövauvan perään. Olisi hyväksyttävä että se on kuitenkin mun kohtalo, olla ilman tyttöä. Olen koko elämäni halunnut läheisen sydänystävän, tai sisaruksia tai sitten sen jälkeen toiveissa on ollut tyttölapsi. Sillä olen koko elämäni tuntenut olevani ulkopuolinen ja niiiin yksinäinen. Ja nyt mieheni saikin 2pikkukaveria itselleen, jotka pahimmassa tapauksessa ovat pienestä pitäen oikein äijämäisiä autonsassaajia. Ja minä olen edelleen yksinäinen, kun en voi edes tytön kanssa puuhailla ns. naisten juttuja. Tiedän, voihan joku pikkutyttökin inhota kaikkia naisellisia juttuja, mutta epätodennäköisempää...
Joku sanoi että mitäs jos poikani kuolisi, tajuisin miten yhmää on itkeä tyttövauvan perään... Itseasiassa minä olen synnyttänyt kolme poikaa, joista yksi on kuollut. Eli tiedän jo sen tunteen miltä tuntuu kun oman lapsen menettää. Eli parempi 2poikaakin on kuin ei lapsia ollenkaan...
Ja uskon, että mielesi vielä muuttuu. Kunhan toinenkin poikasi kasvaa ja hänen persoonallisuutesi selviää, osaat rakastaa häntä omana itsenään. Anna itsellesi aikaa! Mutta varaudu siihen, että tytönkaipuusi ei häviä. Mutta en tiedä onko kolmas lapsi siihen oikea lääke, entä jos sekin on poika? Onko sillä pojalla mahdollisuutta saada äitinsä rakkaus osakseen, vai joutuuko kärsimään väärästä sukupuolesta loppuikänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli lohduttavaa kuulla että jollakin muullakin on ollut samanlaisia tuntemuksia, romuttuneita haaveita tytöstä.
Toivon todellakin että pojistani kasvaisi mukavia äidin pikku apureita, jotka tykkää vaikkapa shoppailla ja kokkailla kanssani:) Tai sitten poikien kasvaessa löydän itsestäni pinnanalta piilevänä jonkin penkkiurheilija taipumukseni tai vastaavan :) Joka sitten yhdistäisi minua ja poikia paremmin.
Ja voihan niistä tulla jopa tyttömäisempiä kuin äiti ikinä, jos on nykypäivän homomiesten elämästä kertoviin tv-ohjelmiin uskominen. Ja ei, en yritä todellakaan kasvattaa pojistani neitimäisiä homoja, vaan saavat kehittyä juuri sellaisiksi kuin itse haluavat. Isä kyllä pitää varmasti huolen näistä äijämäisten harrastusten tarjoamisesta jne:)
Minä uskon siihen, että tänne maan päälle syntyvät vauvat itse ns. valitsevat vanhempansa, eli haluavat syntyä juuri meille tietyille äideille ja isille. Otan siis kiitollisena vastaan ne jotka minut äidikseen haluavat.