Onko masennus syntiä?

Kun ei näe kauneutta ja hyvyyttä omassa elämässään. Masentunut tekee väärin myös muita kohtaan, jos esim. myrkyttää masennuksellaan perheensä. Mutta eihän kyse silloin OLE synnistä, jos ei tosiaankaan mahda masennukselleen mitään. Jos voi olla varma, että masennus on sisäsyntyistä, eikä millään tavalla oma valinta, niin siitä on turha ottaa myöskään synnintuntoa.

paskasaaviaan tänne toisten niskaan. Ottamatta lainkaan huomioon että vastapuoli voi olla todella haavoittuvaisessa tilassa. Kieltäen vastuunsa.



Kuinka moni kykenisi tekemään saman jos näkisi toisen tunteet, niiden kirjoittamiensa sanojen aiheuttaman tunnereaktion toisessa ihmisessä?



On itsepetosta puolustella sanomisiaan netillä tai millään muullakaan, jokaisen kirjotuksen takana on tietoisia valintoja tekevä ihminen. Ettäs ´kehtaatte vähätellä toisten ihmisen tuskaa. Historia tuntee muutaman kaverin joka päästi sisäisen maailmansa valloilleen kun ei ollut vielä av-palstaa missä revitellä anonyymisti.

aloittaisin joku kaunis ilta täällä ketjun aiheesta onko masennus laiskuutta. Sitten odottelisin vastauksia, itkisin hetken ja lähtisin täältä ilman epäröintiä ratkaisun oikeellisuudesta, ilman " mitä jos" -ajatuksia. Mulla on just sellainen olo nyt, että voisin nyt mennä. Mutta kuten sanottu, läheisten takia on pakko jaksaa. Nyt menen laittamaan ruokaa ja näyttämään iloista naamaa.

mielipiteitään muodostaa vaan itkee jonkun toisen ihmisen mielipiteen tähden, huonosti on asiat. Ja mitä muiden syntien lääkehoitoon tulee, niin kyllähän alkoholismia hoidetaan menestyksellisesti litiumilla, samoin väkivaltaisuutta voidaan hoitaa lääkkeillä.

Sepä se. IHminen on- ja hänen KUULUISI olla muut huomioon ottava, vastuuta tunteva, herkkä ja haavoittuvainen olento. Sellainen on lapsikin kun maailmaan syntyy. Ja sellaiset vanhemmat hän tarvitsee. Mutta monista ihmisistä kasvaa tunnevammaisia suorittajia jotka eivät enää ymmärrä mitään sen paremmin omasta kuin toistenkaan herkkyydestä. Kun itsellä menee hyvin, ei muita tarvii ottaa huomioon ja omantunnon saa vaimenemaan sujuvasti syyttämällä ihmisiä heidän " epäkohdistaan" . Tosiaaisa on kuitenkin se että ihminen joka osaa ottaa huomioon niin omansa kuin muidenkin haavoiuttuvuuden on TERVE ja ihminen joka porskuttaa omassa suoritusmaailmassaan vailla ymmärruystä ja myötätuntoa on tunnevammainen. Ja tämä aika suosii kaikilta osin tunnevammaisuutta. Ja siksi tämä ihmisryhmä kasvaa ja luulee edustavansa jotain oikeaa ja parempaa.

Ylpeys (turhamaisuus)

Kateus

Viha

Laiskuus

Ahneus

Kohtuuttomuus

Irstaus



Kun tohon laiskuuteen on siis kuten tässä olemme oppineet lääkeenä mielialalääkkeet, niin milläs noi muut lääkittäis pois?

vihamielisyys, hekumallisuus, mässäily ja hengen velttous. Ja paljon on tullut vastaan näitä synneistä vapaita av-" vierailijoita" :))) Siis hahhaha- miten jollain on otsaa määritellä toisten masennuksia tai mitään muutakaan- täällä riehuvat keskimäärin niin ylpeät-kateelliset-ahneet-vihamieliset ja hengenveltot kaverit ettei missään. Suurimmalta osalta vaan taitaa puuttua peili sieltä kotoa.



jokunen vuosikymmen sitten ihmiset jaksoivat vielä ajatella näitäkin asioita- tänä päivänä on ihan megajees olla mistään tällaisista asioista mitään tajuamaton netti-urpo. Mutta että se masennus- miten kehtaavatkin laiskotella.

kun on kyseessä naapurin masennus, vanessan hymyn aitous tai ilkka-sedän tekstarit. Mutta kun pitäis miettiä mitä tekemistä ylpeydellä tai kateudella on siinä omassa elämässä- ja miten se kenties vaikuttaa vaikka lapsiin niin aivotoimnta tilttaa välittömästi. Jos ei olisi bb;tä ttk;ta tanjaa, ilkkaa susaa sun muita ja iltapäivälehdistöä niin kyllä olis elämä tyhjän päällä. Saattaispa ihan masennuskin iskeä.



terv. 48

Vierailija:

Kun ei näe kauneutta ja hyvyyttä omassa elämässään. Masentunut tekee väärin myös muita kohtaan, jos esim. myrkyttää masennuksellaan perheensä. Mutta eihän kyse silloin OLE synnistä, jos ei tosiaankaan mahda masennukselleen mitään. Jos voi olla varma, että masennus on sisäsyntyistä, eikä millään tavalla oma valinta, niin siitä on turha ottaa myöskään synnintuntoa.

Onko esim. kolarissa saatu aivovamma tai rintasyöpä syntiä? Niistä kumpikaan ei ole sisäsyntyistä.

niin hän on tosiaan luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Sadistiseksi, julmaksi jne. Aina silloin tällöin Jumala ottaa silmätikukseen jonkun parhaansa yrittävän ihmisen ja rupeaa kiusaamaan tätä. Kasaa vaikeuksia vaikeuksien päälle, kipua ja tuskaa. Ihan vaan sen takia, että mitä siitä tulisi jos kaikilla jotka vaan yrittää parhaansa menis hyvin. Ehei, mites Jumalan lellikit muuten tietäis miten hyvin niillä menee, jollei olis näitä luuseseita joita kohtaan tuntea ylemmyyttä.

HardcoreZen:

Onko esim. kolarissa saatu aivovamma tai rintasyöpä syntiä? Niistä kumpikaan ei ole sisäsyntyistä.

joiden mielestä masennus on syntiä. Mutta en todellakaan ajattele näin asettuakseni muiden yläpuolelle. Päinvastoin, olen itsekin kärsinyt masennuksesta. Minua ei kiinnosta muiden syntisyys tippaakaan, mutta itseäni auttaa masennuksen vallatessa alaa se, että ajattelen sen olevan synti jota vastaan on taisteltava. Masennus on salakavalaa, koska siitä pahimmillaan tuntee jonkinlaista nautintoa, on synkällä tavalla hekumallista ajatella olevansa maailman murjoma. Ihan niin kuin hekumallista voi olla joku noista muistakin kuolemansynneistä.

koska niin itsestään selvästi väärä kysymys tyyliin: Onko appelsiini syyllinen Mannerheimintien eiliseen kolariin?



ei ole. piste.

En minäkään asetu mitenkään masentuneiden yläpuolelle. Olen itsekin sitä tunnetta vastaan taistellut. Myös minusta on tärkeää ajatella masennusta jotenkin ulkoistettavana asiana, vaikka sitten syntinä, jota vastaan voi taistella. Mitä siitä tulisi jos siihen jäisi vellomaan ilman mitään yritystä pois? Silloinhan saisi heti kävellä suoraan suljetulle osastolle kun aamulla vähän väsyttää.

tietyissä tilanteissa kaikilla (esim. surun ja menetysten keskellä)



sekä depressio-niminen sairaus, joka on hoitamattomana hengenvaarallinen



ne eivät ole sama asia!!

jossa pikku hiljaa voimat ehtyy ja pää painuu veden alle yhä pitemmäksi aikaa.

Vierailija:

En minäkään asetu mitenkään masentuneiden yläpuolelle. Olen itsekin sitä tunnetta vastaan taistellut. Myös minusta on tärkeää ajatella masennusta jotenkin ulkoistettavana asiana, vaikka sitten syntinä, jota vastaan voi taistella. Mitä siitä tulisi jos siihen jäisi vellomaan ilman mitään yritystä pois? Silloinhan saisi heti kävellä suoraan suljetulle osastolle kun aamulla vähän väsyttää.

Ja siis on mahdoton sanoa mistä masennuksen alhosta joku toinen pystyy itsensä hilaamaan pois ilman lääkehoitoa. Ainoa varma tieto on varmaankin jokaisen oma kokemus asiasta. Tuskinpa kukaan pitää vakavasti masentunutta syntisenä, mutta jossain kohtaahan se lievä masennus jota vielä pystyisi itse hoitamaan, muuttuu mahdottomaksi itse hoitaa. Silloin on syntiä olla hankkimatta apua, koska ilman apua ihminen tekee syntiä ainakin itseään ja läheisiään vastaan.

vaan laiskuutta!!!!! Niinpä ihminen yrittää ja yrittää ja yrittää tsempata ja pärjätä itsensä kanssa ja ajatella positiivisesti, kunnes ollaan siinä tilanteessa että paranemiseen menee vuosia. Eikä sittenkään ihminen vielä usko että masennus ei ole laiskuutta vaan kaivaa itselleen yhä syvempää kuoppaa suorittamalla suorittamasta päästyään. Ja sitten ollaankin jo siinä tilanteessa että mietitään työkyvyttömyyseläkettä. Nimimerkillä kokemusta on.

Vierailija:

mutta jossain kohtaahan se lievä masennus jota vielä pystyisi itse hoitamaan, muuttuu mahdottomaksi itse hoitaa. Silloin on syntiä olla hankkimatta apua, koska ilman apua ihminen tekee syntiä ainakin itseään ja läheisiään vastaan.

nimenomaan masennu, vaan ne ylitunnolliset suorittajat.

Usein esim julkkikset valittelevat lehdissä masennustaan, ja en voi uskoa, että monikaan heistä on sairastanu todelliseen masennuksen. Jokaisella ihmisellä on elämäsään hyviä ja vaikeita kausia, jälkimmäisiä ilman, että se olisi masennusta. Todellinen masennus lamaannuttaa täysin tahdon vastaisesti eikä tällöin ihminen voi itse päättää, että nyt reipastun ja lähden tästä lenkille. Ja voin taata kaikille vähättelijöille, että olisin itse kernaasti sairastanut mieluummin vaikka jonkin kivan pienen syövän,jos olisin tiennyt että hoidoista selviän ja tauti paranee. Todellinen masennus on kauhea ja surullinen tauti.