Lue keskustelun säännöt.
Onko masennus syntiä?
Kommentit (54)
Onko jollain vielä nykypäivänä niin heikko yleissivistyksen taso (= HENGEN VELTTOUS?), että rinnastaa vakavan, invalidisoivan psyykkisen sairauden LAISKUUTEEN ja kaiken huipuksi SYNTIIN? Huhhuijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on IN heittäytyä saamattomaksi ja olla tekemättä mitään masennuksen nimissä.
Jos sairaus on syntiä niin kyllä kai sitten.
Onneksi en tunne yhtäkään sellaista ihmistä joita täällä näkee kirjoittavan.
Laiskuushan on yksi perisynneistä. Kuvaus vastaa masennuksen kuvausta aikalailla yksi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ollessani masentunut toivoin kokoajan pystyväni tekemään jotain, en vai pystynyt, vaikea selittää mikä siinä laittaa vastaan. Ei edes oma kokemus auta kunnolla ymmärtämään sitä tilaa. Laiskuus on voitettavissa ja varmaan jokainen joskus on laiska. Sitä en tiedä missä kohtaa muuttuu synniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpuaa tuo viestistäsi asitittava ilkeys ja suoranainen pahuus?
Kyllä raamattua voi muutkin lukea. Lisäksi koko synnin käsite on uskonnollinen. Daijut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis masennus sairautena, mutta sellainen tietty saamattomuus, negatiivisuus, omalla kurjuudella mässäily... Kyllä ihminen voi vaikuttaa omaan elämänasenteeseensa.
jos sille ei vaan voi mitään. Tai onko tappaminen syntiä, jos sille ei vaan voi mitään. Tietenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sairaudet ole syntiä. Ja miten niin pettämiselle ei voi mitään???
Syöpä on syntiä, iskias on syntiä, kaularankavamma on syntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jos sille ei vaan voi mitään. Tai onko tappaminen syntiä, jos sille ei vaan voi mitään. Tietenkin on.
Masennus ei ole teko. Se on tunne. Itse olen ollut aivan helvetin masentunut ja tehokas samalla aikaa. Se kyllä polttikin minut sitten niin päreiksi, että toipuminen tuntuu kestävän vuosia. Tunne on aina oikea, se miten siihen suhtautuu on eri asia. Joskus ihminen ei vaan pysty ymmärtämään syytä omalle masennukselleen. Mullekin alkaa nyt vasta kajastaa että olen pullottanut tunteeni niin tehokkaasti, ettei mulla ole ollut niihin mitään yhteyttä. Vaikea tilannetta on korjata, jos ei edes tiedä missä on vika ja mikä masennusta generoi.
Masennusta voidaan hoitaa lääkkeillä mutta voiko pettämistä ja laiskuutta hoitaa lääkkeillä. Terapia varmaan auttaa niihin ja onhan niitä sairaalloisia pettäjiä, mutta jos ajattelis normaalin ihmisen kantilta niin ei voi verrata masennukseen. Masennukseen on toki eriasteisia syitä, toinen masentuu pienemmästä vastoinkäymisestä kuin toinen. Kai omasta pettämisestä ja laiskuudestakin voi masentua. Itse luulin etten ikinä vois masentua mutta toisin kävi kun tarpeeksi monta asiaa tapahtuu samaan aikaan ei peruspositiivinenkään ihminen välttämättä kestä sairastumatta.
Jos on sellainen tunne, ettei voi mitään omalle juomiselleen/ pettämiselleen/ pelihimolle/ vaimon hakkaamiselle/ masennukselle, niin lakkaako se olemasta syntiä ja muuttuu sairaudeksi? Itse ajattelen, että hyvä lähtökohta on ajatella OMALLA KOHDALLAAN, että kaikki on syntiä ja pyrkiä ryhdistäytymään, tekemään asioille jotain, parantumaan ihmisenä. Eri asia sitten on mitä edellyttää muilta ihmisiltä.
eivät voi teoilleen mitään. Tunne on niin vahva että on vaan pakko pätkiä kirveellä toista päähän. Mutta kyllä se silti syntiä on.
että on tehnyt syntiä jopa sairastuessaan masennukseen? Voisi monelle olla se viimeinen olki, joka saa tarttumaan revolveriin.
Vierailija:
Laiskuushan on yksi perisynneistä. Kuvaus vastaa masennuksen kuvausta aikalailla yksi yhteen.
On kyllä aika erikoinen kuva sekä synnistä että masennuksesta.
Syntiä on kuvitella tietävänsä toisen ihmisen tuntoja. Puuttuu totaalisesti nöyryys elämän monimuotoisuuden edessä ja ymmärrys.
Laiskuus ja kyky joutilaisuuteen on monien taitojen ja saavutusten edellytys, niin myös hyvinvoinnin, mutta ainakaan tuntemani masentuneet eivät siihen kykene; masennus ei ole mikään passiivinen olotila, vaan sisällään ihminen käy jatkuvaa kamppailua.
Melankolisuus kuuluu ihmisen olemukseen myös- ei se ole mikään synti- suurempi ongelma on kuvitelma egonsa kaikkivoipaisuudesta. Ihminen joka ei koskaan ole melankolinen on mielestäni harhojen ja suorituspakkojen vallassa- oikeesti ihmisen kuuluu josksu olla myös ssäästöliekillä. Ja syvä masennus taas on aivokemiallinen sairaus- jonka ovat laukaisseet ainakin osittain huonot elämänkokemukset.