Onko masennus syntiä?
Kommentit (54)
missä hän kertoi, että oivallus siitä,e ttä masennus on syntiä oli se, mikä sai hänet parantumaan!
Vierailija:
että on tehnyt syntiä jopa sairastuessaan masennukseen? Voisi monelle olla se viimeinen olki, joka saa tarttumaan revolveriin.
armottomia tekstejä täältä. Mä olen vuosia yrittänyt päästä eroon tästä masennuksesta ja se ei vaan onnistu! Edes lääkkeet ei vie sitä täysin, tai terapia. Olen tehnyt isoja elämänmuutoksia ja niin edelleen. Olen aika ajoin kärsinyt kuin eläin. Pahinta kestää on juuri tämä ihmisten haukkuminen :' ' ' (. Joskus sitä tuntee olevansa niin yksin tässä maailmassa :' (.
Mitäpä sitten jos oma lapsenne saisrastuu? Syntiä ja laiskuuttako vaan? Tällä palstalle menee kyllä usko ihmisiin- niin järkyttävän epäempaatiisia, julmia ja suvaitsemattomia ihmisiä täällä pyörii.
Omahyväisyys ja " omahurskaus" kuuluvat synneistä suurimman eli ylpeyden piiriin. Ja jännä juttu sekin että näin nettisivulla kohtaa niitä synnyttömiä- joilla siis on varaa tuomita muut.
masennus niinkuin moni muukin mielen sairaus on kantajalleen painajainen. Tunteilla ja sillä miten ne toimivat on todella suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin- mielen sairauiksissa ne eivät toimi tarkoituksenmukaisesti eikä ihminen siis voi vaan lopettaa olemasta jotain. Se että katsoo voivansa tuomita muita kertoo siitä että kyseinen ihminen on paennut omia negatiivisia puoliaan oikeassa olemiseen ja muuttunut samalla EPÄINHIMILLISEKSI. Ja siinä sitten lapsiraukat yrittävät jostain löytää vastauksia ihmisenä olemisen kysymyksiin.
Ja laiskuus ei kelpaa, sitä ei Raamatussa synniksi sanota. Ylipäätään minusta tuollainen suorituskeskeinen ihmisen arvottaminen on synti. Ihminen on arvokas, koska hän on. Luojan luoma ihme. Mikään teko ei meidän arvoamme nosta.
Onko muihin synteihin lääkehoitoa?
Eli en lausunut kaikenkattavaa mielipidettä, kerroin vain tästä yhdestä kirjasta. Ja itsekin olen joutunut käymään psykologin luona ahdistuneisuuden vuoksi, joten mikään täydellisyys en ole henkiseltä tasapainoltani minäkään. Totta kai tunnen myötätuntoa masentuneita kohtaan.
Ei tarvitse työtä tehdä eikä kehrätä, etsikää vain Jumalan valtakuntaa niin saatte kaiken lahjoituksena.
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: ' Mitä me syömme?' tahi: ' Mitä me juomme?' tahi: ' Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Kyllähän syntiin liittyy joku vääryys, ei se mikään neutraali asia ole.
Olin itsekin sellainen joskus mutta onneksi elämä opettaa nöyryyttä ja suvaitsevuutta (ainakin joillekin).
torjutuksi ja loukatuksi tulemista. (vai jotain sinne päin) Ja masentuneen omaisena ymmärrän hyvin mitä sillä tarkoitetaan. Jo vauva masentuu jos hänen kontaktiyrityksiinsä ei vastata. Masentunut ihminen on yleensä kokenut paljon vähätteleviä, torjuvia ihmissuhteita ja alitajunta on tehnyt johtopäätyöksen ettei ihminen ole tärkeä, huomion ja rakkauden arvoinen jne. IHminen siis menettää syvästi yhteyden toisiin- ja ihminen jolla ei ole tunneyteyttä toisiin voisi periaatteessa olla kuollut, kun ihminen on ihminen nimenomaan yhteydessä muihin. Masennus on siis monien traagisten kokemusten seuraus- sosiaalinen kuolema. (ja varmaan jotain muutakin, mutta ainakin tämä) eikä ihminen jaksa uskoa enää mihinkään. Näin ollen jokainen itseriittoinen paskiainen lisää masentuneen ihmisen pahoinvointia- ja siksi on hengissäpysymisen kannalta käännyttävä sisäänpäin. Ja kas kummaa- samaa rataa kuin itseriittoisuus, itsekkyys sun muu lisääntyy, lisääntyy masennuskin; ne joilla ei ole myötätunnon kykyä pelastavat itsensä sillä että piittaavat vain itsestään ja ne jotka ovat herkempiä, haavoittuvaisempia ovat vaarassa masentua. Näin karrikoidusti. Ja lapsuuden kokemuksethan voivat olla niin rankkoja, että vaikka tässä päivässä olisi hyviä ihmissuhteita, sisimmässään voi kokea niin suurta ulkopuolisuuden tunnetta ettei pysty luottamaan kehenkään ilman kunnon terapiaa.
Mutta näistä asioistahan ei sellainen ihminen joka on kesittynyt ruokkimaan pekästään omaa omahyväisyyttään tajua yhtään mitään. Masentunut ihminen harvoin tekee mitään pahaa, mutta joka ainoa halveksiva, vähättelevä kommentti apua tarvitsevaa ihmistä kohtaan on julmaa ja pahaa.
Kaikista ponnisteluista huolimatta perisynnissä tässä ryvetään ja helvettiin ollaan siis menossa. Jumalakin minut on hylännyt, joten mitä helvetin väliä.
Ei kukaan tässäkään ketjussa ole kyennyt sanomaan mitä väärää siinä masennuksessa on. Nuo kuolemansynnit on ihan höpöjuttuja, ei niitä Raamatussa luetella. Eikä masennus ole synti.
Ja Jumala on sinut luonut, joten hän haluaa sinun olevan olemassa. Ja hän on luonut sinut juuri sellaiseksi kuin olet, herkkine tunteinesi kaikkinesi. Hän on halunnut sinun olevan juuri sellainen kuin olet.
Mitä ihmeen perisynti-itsesääliä 35? Elämä on LAHJA; - sen arvon ratkaisee se jätätkö jälkeesi siemenen tai haavan- (sanoi t. tabermann- todella hieno ajatus minusta) Kun on masentunut, juuri kyky nähdä elämän mielekkyys ja tarkoitus puuttuu. Masennukseen tarvitsee apua-jotta jaksaa uskoa hyvään ja jättää jälkeensä jotakin arvokasta; rakkaudellista. Pahaa on ihmisten maailma pullollaan, jopa tämä av-palsta ihan täynnä. Vaatii paljon uskoa tehdä hyvää. Maailmassa ei olis mitään hyvää jos ei kukaan olis uskonu mihinkään hyvään.
Onko tuo jonkun mielestä terve tapa ajatella?
Miten te voitte verrata jotakin, mikä on väärin, ja teko, sellaiseen, mikä on täysin neutraalia, kuten masennus.
Onko influenssa syntiä. Omalla kohdalla pitäisi vissiin niin ajatella.
Mitä pahaa on masennuksessa?
Te olette joko oikeasti sekaisin, tai provoja.