Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän 5 vuotiaalla paljon kavereita ?
09.04.2008 |
olen alkanut murehtimaan , kun 5v tytölläni ei ole paljoa kavereita . kerhossa käy 2krt viikossa , mutta siellä suurin osa uskovaisia , ja heillä omat kuvionsa(ystävänsä ) . lähipiirissä kaikki lapset ovat jo 10 vuoden molemmin puolin . kaksi kaveria (tyttöjä )on mutta heidän vanhemmat eivät ole aloitteellisia pitämään yhteyttä . mutta jos soitan he aina ilomielin ottavat joko lapsemme sinne tai tuovat tyttönsä meille . mutta tympii tämä yksipuolinen yhteyden pito . tuntuu ettei kehtaa olla koko ajan vinkumassa meille , kun eivät kerta itse pidä yhteyttä lainkaan . suretuttaa tyttöni puolesta , kun haluaisi iltaisin leikkiä kaverin kanssa , mutta kun ei ole oikein ketään . . . anteeksi epämääräinen selostus , mutta kiitos jos ymmärsitte : )
Kommentit (4)
mutta eiköhän koulusta saa oikeita kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen nelipäiväistä viikkoa ja aina tuo minun vapaapäiväni on ongelmallinen koska lapsellani ei ole ketään kaveria. Poika on kovin sosiaalinen ja ymmärrän, että on tylsää kun ei ole ketään kaveria. Ystäväperheemme tyttö asuu melko lähellä ja heillä lapseni kanssa synkkaa hyvin. Tytön perhe ei kuitenkaan koskaan pyydä poikaani heille leikkimään, enkä jaksa itse aina olla aktiivisena pyytämässä heidän lastaan poikani kanssa leikkimään.
Pihapiirissä/ympäristössä sen sijaan ei ole eikä suvussa/ystäväpiirissä, joten illat ollaan enimmäkseen perheen kesken. Tämän ikäisellä ihan hyvä niin.
Kun tyttösi menee eskariin/kouluun niin siellä saa pakostakin kavereita. :-)
minäkin välillä suren 5-vuotiaan tyttöni puolesta. Hän käy päiväkotia, mutta siellä ei ole hyvää kaveria. Siellä on yksi samanikäinen parivaljakko, tyttöjä, jotka vetävät aina yhtä köyttä. Sitten on kolmas tyttö, jota nuo kaksi kosiskelevat joukkonsa ja sitten on minun tyttöni, joka on kummallisesti neljäntenä pyöränä. En oikein ymmärrä miksi eivät muodosta kahta paria. Tyttöni sosiaalisia taitoja aina kehutaan (omahoitaja kehuu pk:ssa). Kuulemma hän on reilu ja huolehtii pienemmistäänkin ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Mutta näköjään oman ikäistensä tyttöjen kanssa ei synny hyvää, tasa-arvoista ystävyyttä. Ystäväperheessämme on onneksi tosi hyvä samanikäinenkaveri (myös tyttö), mutta he asuvat kaukana ja tapaavat harvoin. Kotipihassa tyttöni leikkii naapurien lasten kanssa ja tulee hyvin juttuun. Parasta kaveria ei kotonakaan ole. Ehkä tilanne muuttuu eskarissa tai koulussa. Toivottavasti.