Niin niin niin kamala vauvakuume....

Pikkusiskoni sai juuri pari päivää sitten aivan ihanan vauvan. Olin tukihenkilönä synnytyksessä ja se oli ehkä elämäni upein kokemus. Nyt on vaan ongelmana se aivan valtava vauvakuume ja sellainen tyhjyyden tunne kuin jotain puuttuisi. Miehelle en tästä juurikaan voi puhua. Meillä ei järjellä ajatellen lasten hankkiminen ole vielä ajankohtaista. Miehellä vielä opinnot pari vuotta kesken, itsellä puoli vuotta jäljellä. Yhdessäkään ei vielä olla oltu kuin vuoden verran. Mutta minkäs teet, aivan kamala olo. Miestä en tällä asialla halua painostaa ja siksi yritän olla jauhamatta, mutta itseä kaivertaa koko ajan. Järjetöntä, mutta tuntuu vielä siltäkin, että sitten joskus sadan vuoden päästä kun itse ehkä saan lapsen niin ketään ei enää kiinnosta, koska nyt kaikki on niin innoissaan sisaren vauvasta. Ja tavallaan mun olis kuulunut tehdä tää ennen ku siskoni... Koska oon vanhempi... Tiedän, järjettömiä ajatuksia. Mutta miten sais tän kuumeilun menemään ohi...? Auttaako mikään vai onko tätä tuskaa luvassa vielä monta vuotta?