Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä luulen, että viiltelijöiltä puuttuu äidin (ja ehkä isänkin) antama hyväksyvä rakkaus.
29.12.2007 |
Mikään muu ei pakota tuhoamaan omaa ihanaa vartaloa. Minulla ei olisi niin vaikeaa voinut ollakaan, että olisin tuhonnut omaa kehoani, mutta minua ja vartaloani onkin aina kehuttu ja rakastettu.
Kommentit (8)
Jälkeenpäin olen miettinyt paljonkin, mikä sai silloin viiltelemään.
Uskon että äidin ja isän huomiolta paitsi jääminen vaikutti noin(kin).
Sain elää vapaasti, vaikka kaipasin läheisyyttä ja huomioimista.
Itse en koskaan antaisi omien lasteni jäädä sillä tavoin yksin ilman vanhemman tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en itse voisi kuvitella viilteleväni kehoani, täytyy tuntua käsittämättömän pahalta että voi itseään vahingoittaa sillä tavoin. Pari perheenjäsentäni viiltelee/on viillellyt.
Syyksi sanoo, että rankaisee itseään. :( Rakkautta ja hellyyttä vailla hän ei ole koskaan joutunut olemaan. Maailma ei aina toimi niin yksiselitteisesti.
Viiltelin itseäni teininä, koska fyysinen kipu auttoi unohtamaan henkisen kivun. En vaan osannut olla tarpeeksi kova ja kyyninen tähän maailmaan ja vieläkin vasta opettelen.
Vierailija:
Viiltelin itseäni teininä, koska fyysinen kipu auttoi unohtamaan henkisen kivun. En vaan osannut olla tarpeeksi kova ja kyyninen tähän maailmaan ja vieläkin vasta opettelen.
enkä voisi edes kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaikki kaverit ja minäkin viilleltiin kännipäissämme käsiämme, kun poikaystävä jätti tms.
Kaveripiiriin kuului ihan erilaisista perheistä olevia tyyppejä joten toi sun logiikka ei ole ihan bulletproof
Vanhemmissa ei vikaa,olivat aina kannustavia ja ihania. Piilotin arpia pitkien hihojen ja hanskojen alla. Kaveriporukan kanssa istuimme piirissä ja viilsimme käsiä ja jalkoja samalla veitsellä.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ainakin ihan rakastavien vanhempien lapsi, mutta toisaalta en ole kyllä koskaan kokenut olevani " tarpeeksi hyvä" , vaikka vanhemmat ovatkin kehuneet. Aina olen ollut helposti ahdistuva, niin pienestä saakka kuin muistan. Itseäni tuhoan muutenkin, kuin viiltämällä, ja kroppani on kaikkea muuta kuin ihana...