Onko askartelu mielestäsi tärkeää?

Inhoan itse askartelua, olen inhonnut lapsesta saakka.

Hiukan isompana lapsi saa toki askarrella kotona ihan omaehtoisesti.

onko se tärkeämpää kuin muukaan lapsen kanssa yhdessä olo, siis yhtä tärkeää. Jos ei askartelu nappaa, niin jätettäköön se pk:n kontolle. Ei hampaat irvessä kannata puuhata mitään, se ei tuota hyvää mieltä kenellekään. Näin olen koittanut itselleni asian perustella.

Mutta nuo sanonnat on molemmat oikein: Navigare necesse est on vanha sanonta (eli vain purjehtiminen on tarpeellista), mutta myös joku itämaan viisas on aikoinaan sanonut, olikohan taolainen tms., että kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa.

tai myönnän olen laiska enkä viitsi hakea esim. netistä erilaisia askartelumalleja ym. Mutta kyllähän pienikin lapsi osaa tehdä kauniita ja kivoja askarruksia. Ehkä pitäisi vain ryhdistäytyä ja alkaa askarrella.



Mutta siis ehdottomasti koen askartelun hyödyllisenä, toki ei sitä silloin kannata tehdä jos lapsi inhoaa askartelua.

En minäkään mitään osaa askarrella, mutta silti tykkään väkertää. Juuri sain valmiiksi joulukortit, jotka joka vuosi päätän ostaa, mutta kuitenkin alan viimeisenä päivänä väkertää, kun tulee muka halvemmaksi.

Voihan sitä näppäryyttä harjoitella muillakin tavoilla. Tänään just 3,5 vee purki Mikki-keinuheppansa osiin.

tosien en lapsen kanssa kun se vaan sotkisi mun askartelut. kunhan lapset hiukan kasvaa niin toivon että meillä on hauskoja askartelutuokioita yhdessä, itselläni oli oman äitini kanssa vielä pitkälle teini-ikään.

Liian ankea ja harmaa tehtävä minulle. Liian epätaiteellista. Tykkään värikkäistä tehtävistä kuten esim. maalaamisesta ja piirtämisestä. Askartelu ei ole minun juttuni ja puikkoliima voi näkyä vaikka minkävärisistä kauppalistamaisista papereista ja aina vaan käytetään pelkkää harmaata.