Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Anteeksi elämä

Vierailija
29.12.2007 |

Haluan olla poissa. Ei ole rohkeutta jäädä eikä rohkeutta lähteä. Rakastan teitä kaikkia aina.

Tänään tajusin lopullisesti, että unelmani eivät toteudu. Viimeinen utuinen haavekuva kuoli pois ¿ se haihtui pois. Toivoin, että olisit sanonut haaveeni olevan yhteisemme, ja tekeväsi kaikkesi sen toteutumisen eteen. Kolmannen lapsemme. Haaveilin siinäkin liikaa, se olisi ollut liikaa pyydetty. Itkuni ovat olleet omiani ja siksi haaveenikin itsekkäitä ¿ ehkä se oli tarkoitus. Mutta ei enää.

Elämme yhdessä erillistä elämää. Sinulla kaikki on jämptisti järjestyksessä: vaimo, työ ja tulevaisuus. Siihen ei kuulu mitään häiriötekijöitä, ei vauvoja ¿ pojatkin muuttavat aikanaan pois. Minulla kaikki on epävarmaa. Poikieni puolesta tekisin mitä vaan, sinunkin puolestasi. Uralla ei ole ollut pitkään aikaan mitään merkitystä ¿ ymmärrätkö sitä edes.

On asioita, joita en voi unohtaa: kolmannen yhteisen lapsemme syntymä yksinäisyydessä ja yksin, kaikilla muilla keskenmenon kokeneilla oli kumppani sairaalassa tukemassa. Pieni verinen klöntti sormissani, ja olin varannut osallesi rakkautta niin paljon. Hyvästi pikkuinen. Muistona laatikon pohjalla positiivinen raskaustesti, soittorastia ja pikkuinen villapaita. Otin halauksesi vastaan, mutta sanasi kylmetti minut: olit pahoillani vuokseni, mutta et ymmärtänyt surun jakamisen merkitystä. On eri asia sääliä minua, kuin itkeä yhteisen menetyksemme puolesta. Menetetyn elämän puolesta.

Luulin olevani vahva ihminen. Selvisin läpi lapsuustraumojen, läpi äidin sairauden ja kuoleman. Nyt tiedän, että minä, nelikymppinen nainen, en enää selviä. Miten pienestä kaikki on kiinni. Jos olisit jäänyt, jakanut suruni, etkä toivotellut hyvää yötä, olisin selvinnyt. Nyt haluan vain olla poissa. Anteeksi.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
29.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla myös oli kahden pojan jälkeen keskenmeno - itseasiassa kaksi keskenmenoa. Onko sinulla tästä jo kauan aikaa? Mies saattaa alkuun helposti sanoa " ei" , kun km:n jälkeen aletaan ehdotella uutta raskautta..

Vierailija
2/5 |
29.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika koskettava viesti oli, pisti ihan miettimään asioita..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
29.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka sinulla on olemassaoleviakin lapsia.



Toivottavasti ymmärsin jotenkin väärin.

Vierailija
4/5 |
29.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi ei ehkä osaa käsitellä asiaa. Myös sinun pitää antaa hänelle tilaa. En ole kokenut vastaavaa, vaikka paljon kuolemaa on tullut eteen. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Sure rauhassa, ja katso sitten eteenpäin.

Vierailija
5/5 |
29.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän itse, miltä tuntuu kun vuosien jälkeen perhe on kasvanut erilleen toisistaan. Sitä ikään kuin herää unesta siinä vaiheessa, kun huomaa, että itselle tärkeissä asioissa ei puolisolta tukea yllättäen herukaan. Olet kai?mennyt aikaisin naimisiin, ja vanhemmat lapsesi ovat jo muuttamassa ainakin kohta pois pesästä. Neljän kympin kriisi pelottaa. Puolisolla elämä on hallinnassa, mutta itse yrität piipertää muutosta hänen asettamaansa järjestykseen. Ei varmaankaan ole kyse siitä, miten hän on yksittäisessä tilanteessa sanansa asettanut tai lohduttanut, vaan suuremmista linjoista.

Jaksamista, kohtalotoveri.