Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ylisuojeleva tai muuten vain seko?
13.12.2007 |
Minulla on kolme tyttöä,6v kaksoset ja 9v isosisko.
Vien aina lapseni autolla perille harrastuksiin ja kavereille.
Kaksosten tanssitunnin ajan pyörin lähistöllä ja olen ensimmäisenä paikalla hakemassa heidät,ettei kukaan muu nappaa heitä.
9 vuotiaan kuskaan kavereille aina kun voin,ja jos päästän hänet lähellä asuville kavereille pyöräillen olen huolissani kokoajan ja minun on soitettava kysyäkseni jos hän pääsi perille hyvin.
Olen kieltänyt lapsia menemästä vieraiden mukaan vaikka mikä olisi mutta silti 9 vuotiaani on joskus tullut kaverin isän kyydissä kotiin vaikka en ollut antanut lupaa. Pelkään että hän on helposti huijattavissa jos joku sairas ihminen haluaisi hänet mukaan.
Pelkään erityisesti kaksosten puolesta,he menevät ensi vuonna kouluun ja kulkevat lyhyen matkan yksin.
Tiedän kyllä itsekin että ehkä pelkään liikaa.
Pelkoni alkoi kun tyttöni oli ensimmäisellä luokalla ja katosi koulumatkalla kolmeksi tunniksi. Häntä etsittiin koko kylästä,ja lopulta tyttö löytyi naapurikunnasta,hän oli mennyt väärällä bussilla ja hätääntynyt. Onneksi joku ihana ihminen huomasi hänet!
Kommentit (6)
Melko selvästi sinulle on jäänyt paha trauma tytön katoamisesta.
Miltä kuulostaisi jos hakeutuisit terapiaan?
Jo muutama käyntikerta voisi auttaa käsittelemään asiaa uusilla tavoilla niin että pääsisit pelostasi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oon miettinyt omaltakin kohdaltani että onko tää huolehtiminen enää tervettä.... mulla 13-vuotias, joka kovasti itsenäistyy ja kulkee itsekseen sekä kaksi pienempää päiväkoti-ikäistä, joiden koulun alotusta jo pelkään vaikka siihen monta vuotta aikaa. Pakkohan niistä on pienin askelin päästää irti ja toivoa vaan että opetukset on menneet perille ja pysyvät mielessä kavereiden kanssa touhutessakin. Silti ahdistaa joskus ihan fyysisesti kun mielikuvitus pääsee valloilleen ja mietin mitä kaikkea kamalaa niille voikaan sattua!
En ole erityisen uskonnollinen mutta tää huoli on saanut mut rukoilemaan että mun lapsilla olis aina joku suojelusenkeli mukana, tuntuu etten muuta voi kun en itse voi olla vieressä joka hetki. Kaikkein hirveimpiä on ne jutut joissa lapselle on sattunut jotain päiväkodissa ollessaan, jotenkin sitä luottaa että siellä se kuitenkin on turvassa vaikka en itse ole pitämässä huolta. No, kaikkiin asioihin en voi vaikuttaa mutta yritän sen minkä voin ja lopun aikaa ponnistelen pitääkseni itseni suht järjissään. :)
Kerrostalon pihalla juoksee 4v lapsia yömyöhään.
Mun äiti oli juuri tuollainen kun olin pieni, teini-ikäinen, parikymppinen ja vieläkin! Eli ei se lopu ennen kuin lopetat itse.
Kouluikäisenä äiti hysteerinen jos en tullut tasan 16.00 kotiin kun oli niin sovittu (leikkimästä naapurin luota tms, äiti tiesi aina missä olin tarkkaan). Sama jatkui lukion läpi. Oli tosi noloa kun äiti vahtasi vielä kun täytin 18-v, että missä olen, kenen kanssa, monelta tulen kotiin, tunteeko hän kaikki kaverini tms.
Äitini ei olisi antanut lupaa lähteä vaihto-oppilaaksi. Onneksi isäni tervejärkinen ja antoi luvan. Äiti itki ennen lähtöäni monta kuukautta. Ihan turhaan. Vuosi oli tosi antoisa ja sain vähän irrottautua äidistäni, joka ahdisti minua ylihuolehtivaisuudellaan.
Homma jatkui kun muutin pois kotoa. Äiti soitti aamuin illoin, kävi usein katsomassa miten voin ihan tosta vaan ja sai hirveän kohtauksen jos en vastannut kännykkääni.
Olen nyt 30-vuotias ja homma jatkuu yhä. Olimme viikonlopun mökillä mieheni kanssa ja äitini oli yrittänyt soittaa enkä ollut kuullut sitä. Sitten luen viestejä " oletko kunnosssa" tms. ARGGG Tiedän, että hyvää tarkoittaa, mutta raja kaikella.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkään meinaat tuota jatkaa? Kyllä 9-vuotias selviää jo matkasta kaverin luo tai harrastuksiin tai jos kaverin isän kyydissä pääsee (hänhän on kaiketi tuttu ihminen sinullekin?).
Lapsestasi kasvaa arka eikä hän uskalla ilman äitiä mennä mihinkään. Sitäkö haluat? Silloin riski joutua uhriksi on suurempi itse asiassa kun hän on pelokas.