Kun alkoholi tuhoaa suhteen.

Miksi, miksi alkoholi on olemassa? Itsekin kyllä otan, mutta kohtuudella.



Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa. Hän on mitä mahtavin, kaikessa. Seksielämä on ihanaa ja molemmin puolin tyydyttävää, kotityöt jakautuu kummallekin, minä siivoan enemmän koska mies tekee pitempää päivää ja rankempaa työtä, mutta tekee usein hyvää ruokaa, pesee pyykkiä, leikkii lapsen kanssa, ei ole " ärsyttäviä" piirteitä, on kohtelias, plussana vielä hyvän näköinen ja pukeutuu siististi, huolehtii hygieniastaan, kaikkea mitä nainen (ainakin minä.. ) saattaa toivoa mieheltä.



Ainoana miinuksena on, että juo aivan liikaa ja liian usein. Osaa ottaa kohtuudellakin, joskus meillä " yhteisen sikspäkin iltoja" , eli juodaan 6 olutta yhdessä, ja usein silloin käykin niin, että mies juo pari eikä halua juoda enempää ja minä juonkin sitten loput. Olemme myös käyneet ravintoloissa, ja mies osaa ottaa sopivasti ja meillä on hauskaa.



Sitten, muutaman viikon välein miehen alkoholin käyttö karkaa käsistä. Saattaa mennä kaverinsa luokse ja juoda kuin saavista kaataisi, muuttuu aivan eri ihmiseksi, agressiiviseksi niin sanoillaan kuin fyysisestikin. Seuraavana päivänä pitää ottaa krapulakalja, joka muuttuu taas juomiseksi, ja putkeen voi mennä kahdesta neljään päivään, ellei jopa enemmänkin. Jossain välissä siis kuitenkin lopettaa, ja lupaa taas ettei enää ja oli tyhmä ja plaa plaa. Menee aa-kerhoon jne. Kuitenkin, nämä lupaukset unohdetaan ja taas mennään pari kolme viikoa hyvin, normaalia perhe-elämää.



Ja syitä juomiselle: Olen niin yksinäinen, olen yksin kun sinä et ole täällä (jos olen esim. vanhempieni luona tms), ei ole töitä tällä hetkellä, kaverilla oli synttärit tai kaveri tarjosi tms tms, syy löytyy aina (kuten alkoholistilla)



Tiedän, että mies on alkoholisti, mutta harmittaa, harmittaa niin pirusti. Oikein toivoisin, että miehessä olisi muutakin vikaa, olisi niin paljon helpompaa sanoa hyvästi. On niin eri ihminen kun ei juo. Täydellinen, voin jopa sanoa. Olemme tehneet sopimuksen, pariinkin otteeseen, että minun asuntooni ei alkoholia tuoda (emme asu yhdessä), mutta tämäkin unohtuu kun on " vauhti" päällä. Sitten taas kadutaan ja pyydellään anteeksi.



Mies on sanonut, että olen hänen paras nainen ikinä, monessa suhteessa. Yksi asia, miksi luulen hänen pitävän minua parhaana on se, että annoin hänen juoda suhteemme alussa aina kun halusi, tuoda alkoholia kotiimme ja kavereitaan. Sitten pikkuhiljaa tajusin, että mieshän on alkoholisti. Nyt se kuulostaa tyhmälle, mutta en sitä oikeasti tajunnut alussa.



On niin vaikea sanoa hyväsi, kun on toiseen jo kiintynyt. Mitä ihmettä teen? Kokemuksia, neuvoja, kiitos.