Lasteni isä on alkoholisti, lapset tasapainoisia nuoria, haluatko kysyä minulta jotain? ev

Monet lapset ottaa strategiakseen ylenmääräisen kiltteyden ja suorittamisen, nimimerkillä kokemuksen syvällä rintaäänellä.



Tosin luulen että tää on provo.

Me kaikki saamme traumoja lapsuudenkodistamme. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka " hyviä" . Väitän, että jos perheessä on yksikin virtahepo, niin traumat ovat suurempia kuin perheessä, jossa sitä virtahepoa ei ole ollut.



Kysymykseni siis kuuluukin: mistä tiedät, että lapsesi ovat tasapainoisia? Pystyvätkö he luottamaan ihmisiin? Pystyvätkö he sitoutumaan toiseen ihmiseen? Nämä kysymyksen nousevat esiin vasta myöhemmin elämässä.

minunkin serkkuni ovat kasvaneet tasapainoisiksi aikuisiksi, vaikka isällänsä oli alkoholiongelma.



oletko yhdessä lastesi isän kanssa? jos et, ovatko lapset tekemisissä isänsä kanssa? jos olet, onko miehesi väkivaltainen/millainen on, kun on promilleissa? onko miehesi työelämässä?

perhettään, ja tajuavat miten paskan ja kieroutuneen parisuhteen mallin ovat lapsuudestaan saaneet.

Vai asuiko lasten isä teidän kanssanne?

Vierailija:

Kysymykseni siis kuuluukin: mistä tiedät, että lapsesi ovat tasapainoisia? Pystyvätkö he luottamaan ihmisiin? Pystyvätkö he sitoutumaan toiseen ihmiseen? Nämä kysymyksen nousevat esiin vasta myöhemmin elämässä.

kaikki hyökkääjät, mihin te katositte?

Miten olet selittänyt lapsille isän käytöstä?



Oma ongelmani on se, että lasten isoisä on alkoholisti. Olemme vältelleet kyläänmenoa, mutta sitten lapset eivät näkisi häntä lainkaan, ja hänestä pitävät kuitenkin. Onko sinulla vinkkejä mitä tehdä ja pitäisikö lapsille etukäteen sanoa, että " ukki on kännissä" tms.



Lapseni ovat vasta 2- ja 3-vuotiaita.

Minullakin lasten isä on alkoholisti ja yhteistä kotia pidetään. Isä on mukava isä heille, mutta nukkuu enemmän kuin naapurin lasten isät.

Lapsena eivät nähneet isäänsä koskaan kännissä, nyt ovat nähneet 3 kertaa, kun ovat yli 15-vuotiaita. Ei kivaa sekään.

Lasteni isoisä on myös alkkis. Käymme kylässä siellä vain aamupäivisin ja niin, että olen soittanut etukäteen, jolloin tiedän, ettei ole naamat. Isoisä on lapsilleni ollut aina hyvin tärkeä.

Vierailija:

Miten olet selittänyt lapsille isän käytöstä?

Oma ongelmani on se, että lasten isoisä on alkoholisti. Olemme vältelleet kyläänmenoa, mutta sitten lapset eivät näkisi häntä lainkaan, ja hänestä pitävät kuitenkin. Onko sinulla vinkkejä mitä tehdä ja pitäisikö lapsille etukäteen sanoa, että " ukki on kännissä" tms.

Lapseni ovat vasta 2- ja 3-vuotiaita.

Vittu miten typerä aloitus taas.



Mäkin voin aloittaa: Lasteni isä on käyttänyt 10 vuotta heroiinia, mitä haluat kysyä?



JOo ja tietysti ei kannata kertoa, että isä lopetti heroiinin jo ennen ensimmäisenkään lapsen syntymää, ja on ollut kuivilla jo 10 vuotta ja tällä hetkellä korkeassa virassa, meillä menee taloudellisesti ja henkisesti hyvin jne.

Vierailija:

Vittu miten typerä aloitus taas.

Mäkin voin aloittaa: Lasteni isä on käyttänyt 10 vuotta heroiinia, mitä haluat kysyä?

JOo ja tietysti ei kannata kertoa, että isä lopetti heroiinin jo ennen ensimmäisenkään lapsen syntymää, ja on ollut kuivilla jo 10 vuotta ja tällä hetkellä korkeassa virassa, meillä menee taloudellisesti ja henkisesti hyvin jne.

Itse olen alkoholistiperheestä (siis aivan eri tarina, koska meillä molemmat joi ja isää ei laitettu pihalle) ja kärsinyt syvästä masennuksesta kohta kymmenen vuotta, teini-iässä alkoi ongelmat. Itsemurhayrityksiä. Kaikki meni suoraan sanoen päin h*lvettiä jossain vaiheessa, nyt nkyy valoa tunnelin päässä.



Ajattelin aikaisemmin, että minä olen vain niin heikko, mutta nyt jo kohta kolmekymppinen isoveljeni on alkanut oireilemaan myös. Hän ei pysty sitoutumaan yhtään, naiset on hänelle kertakäyttötavaraa. Toisaalta hän pelkää ottaa kontaktia ihmisiin, ei uskalla avautua kenellekään, ei uskalla etsiä parempaa työpaikkaa (vaikka saisi sen, jos vaan uskaltaisi yrittää!), pitää itseään sisimmässään ihan luuserina... Yrittää juoda ongelmansa pois. Pelottaa katsella mihin suuntaan hän menee :-(

typeränä aloitusta pitänyt, että vaikka sitä isäänsä ei usein näe, ja hänellä on joku ongelma, niin kyllä se vaan pieniä mieliä askarruttaa. Minusta on mukava, että joku on valmis kertomaan kokemuksestaan. Ja on mukava kuulla, että hän on saanut lapsistaan, vielä pojistaan kasvatettua " normaaleja" . Ja jopa vielä jaksaa mennä alkkisukkiakin moikkaamaan kaiken koetun jälkeen, koska lapsille tärkeä. AP olet suurenmoinen!

Tuo joka tuolla väitti, että omien lasten alkoholisti-isä eroaa muista vaan nukkumisen puolesta: Sinulle haluan sanoa, että älä petä enää itseäsi. Vähintä mitä lapselle voi tehdä on antaa hänen kasvaa eri osoitteessa alkoholistin kanssa. Muka onnellinen perhe-elämä alkoholin varjossa on täyttä hölynpölyä, kysy keneltä tahansa aikuiselta alkoholistin lapselta.



Itsekin olen näennäisesti tasapainoinen ja pärjännyt elämässäni. Isän alkoholismi on ollut elämäni suuri trauma enkä toivo kenellekään ihmiselle samaa. En kenellekään.

on hämmästyttävää, miten usein äidit kertoo, ettei HÄNEN MIEHENSÄ juominen vaikuta lapsiin mitenkään, kun mies ei juo kotona tai kun mies ei ole NIIN kännissä tms.



Itsensä pettämistä ja varsin surullista sellaista.

kyllähän siihen vaikuttaa myös se, miten perheen toinen aikuinen (ei-alkoholisti) suhtautuu asiaan ja lapsiin ja puolisoon.

Ja ihan tasapainoisena pidän sekä itseäni että sisaruksiani. Meillä sisaruksilla on ehkä keskivertoa paremmat välit keskenään, kun ollaan totuttu huolehtimaan toisistamme ja vetämään yhtä köyttä. Ja ollaan jo aikuisia kaikki, minulla pari lasta. Ei se kasvuympäristön vaikutus aina ole niin suuri; meistä olisi pitänyt tulla jotain ongelmanuoria jos niin olisi. Silti täytyy äitinä ihmetellä, miksi olet laittanut lapsesi käymään läpi jotain niin rankkaa kuin vanhemman alkoholismi. Itse en IKINÄ suostuisi siihen että lapseni joutuisivat kokemaan saman kuin minä.

Kuulostaa siltä, että se on toiveesi ja näet sen mitä lapsesi haluavat sinun näkevän