Lapseni kokeiden syksyn saldo huonoin numero on 9½, taitaa todistus olla ysejä ja kymppejä.
Kommentit (10)
Kuulostaa ihan minulta 10v sitten. Kannattaa pitää huoli siitä, että numerot ei putoa kun lapsi kasvaa. Itse sain hyviä numeroita tekemättä töitä ja lukiossa numerot sitten putosivat.
Lahjakkuus näkyi jo varhain on aina ollut edellä ikäisiään niin taidoissa kuin tiedoissakin.
En koskaan pyydä tekemään läksyjä koska tekee ne itsenäisesti koulusta tultuaan. Koealueen lukee kertaalleen.
Matematiikan kokeisiin ei ole valmistautunut koskaan ja kaikki oikein.
Pudotus todellisuuteen oli kova, kun pääsykokeeseen jouduin ensimmäisen kerran ' oikeasti' lukemaan ja pääsin ihan nippa nappa opiskelemaan. Myös ensimmäinen opintovuosi oli stressaava, kun lukematta ei enää pärjännytkään.
Eli hienoa että lapsesi menestyy hyvin, mutta opiskelutekniikan oppiminen voi jäädä heikoksi, samoin omien rajoitteidensa ymmärtäminen. Tilannehan on se, että kaikista hienoista opetuksen eriyttämispuheista huolimatta keskimääräistä nopeammin oppiville lapsille koulu ei yleensä paljon haasteita tarjoa.
minä sain koulusta aina 5 ja 6 numeroita kokeista. Olin villi lapsi ja energiaa pursusi ylitse...en vaan jaksanut keskittyä. Liikunta olikin sitten aina 10. Keskiarvo tais olla ylä-asteella 6,5.
Noh, nyt olen 30 vuotta, yliopistosta valmistunut psykologiksi :) hyvin pyyhkii. Nuoruus meni urheillessa itseni SM-tason mestariksi.
Ystäväni joka sai niitä kymppejä koko kouluajan (oli äärettömän lahjakas) sai lukiossa melko taviksen paperit ja on nyt tarjoilijana ravintolassa...
että eipä tuo ala-aste ja ylä-aste osaaminen kerro vielä yhtään mitään. Valitettavasti!
Kohteliaat käytöstavat kuuluu asiaan sanotaan kiitos ja anteeksi silloin kun siihen on aihetta.
Kasvuympäristö tavallinen koti jossa on saanut leikkiä luovasti. Kyniä ja paperia on annettu käteen aivan varhain ja yhteisiä piirtelyhetkiä oli pienenä paljon - uskon että käden taidot ovat erinomaiset osittain tästä syystä. Leluja on mutta parhaimmat leikit ovat syntyneet luomalla ja kehittelemällä jotain omaa ja lelut ovat toimineet osana kokonaisuutta.
Erilaisia materiaaleja on ollut saatavilla, majoja on rakennettu sisään ja ulos. Jotkut suuret leikit ovat olleet useamman päivän projekteja joita on kehitellyt lisää - luovuuden uskon olevan osaltaan tämän ansiota.
Oli päiväkodissa vähän yli kaksivuotiaasta eskari-ikään saakka. Ainoastaan yksi kodin ulkopuolinen harrastus joka tuli kuvioihin eskari-ikäisenä. Kavereiden kanssa on aina pärjännyt ei ole riitautunut, ui kuin kala vedessä.
Vapaata kasvatusta ei ole saanut, rajat on asetettu. Rajoista huolimatta ei ole tossukka vaan päämäärätietoinen ja itsepäinenkin ja hyvä niin. Haluaa prosessoida asioita ja etsii ongelmiin ratkaisuja.
Haaveena on pitkään ollut lääkärin ammatti, kenties tutkija tai taiteellinen luova ammatti kuvataiteen alalta ehkä taidemaalari.
Olen aina sanonut että ihmisen päämäränä on olla onnellinen ja elää sovussa lähimmäistensä kanssa. Kotona arvostetaan kaikkia laillisia ammatteja ja uskon että terveillä elämänarvoilla varustettuna löytää paikkansa maailmasta mitä sitten päättääkään opiskella ja tehdä tulevaisuudessa.
saanko kysyä lisää? oletko itse kouluttautunut, kenties psykologi? onko teillä täydellinen parisuhde? entä koti siisti? onko lapsi nähnyt draamaa? *pohtii*
varsinkaan oikeita opiskelutekniikoita, kun kokeissa on aina niin rajattu alue, joka pitää osata.
Mulle koulu oli kanssa aina helppoa, lukemalla kerran koealueen läpi arvosana oli 9-10. Ikinä en tehnyt läksyjäkään. Lukiossakin yksi matikan kurssi meni niin, että koko kurssin aikana tein 5 laskua tunnilla, muuten pelasin ristinollaa, ja koenumero oli 10 -.
Mutta toden totta en osaa nykyään opiskella, en jaksa ja ahdistun jos on paljon luettavaa. Eli peruskoulu+ lukio eivät tarjonneet minulle sitä, mikä olisi ollut tärkeintä, oikeiden opiskelutekniikoidne oppimista.
Vierailija:
Pudotus todellisuuteen oli kova, kun pääsykokeeseen jouduin ensimmäisen kerran ' oikeasti' lukemaan ja pääsin ihan nippa nappa opiskelemaan. Myös ensimmäinen opintovuosi oli stressaava, kun lukematta ei enää pärjännytkään.Eli hienoa että lapsesi menestyy hyvin, mutta opiskelutekniikan oppiminen voi jäädä heikoksi, samoin omien rajoitteidensa ymmärtäminen. Tilannehan on se, että kaikista hienoista opetuksen eriyttämispuheista huolimatta keskimääräistä nopeammin oppiville lapsille koulu ei yleensä paljon haasteita tarjoa.
Kotitaloudessa taas mikään koetulos ja tekeminen ei vaikuttanut pärstäkertoimen ratkaisevaan tekijään.
ei onnistunut yliopistossa ollenkaan. Luentokurssit vieläkin sain hyvin arvosanoin läpi, mutta gradun puristaminen oli tuskaa. Onneksi lopulta sekin sitten sujui kunnialla putkeen.
hienolta kuulostaa