Lue keskustelun säännöt.
Pari lastenkasvatusmokaa, joihin ei kannata lähteä
18.12.2007 |
1) Lahjonta. Nico-Petteriiii tule tänne, lähdetään kotiin! Tuliiiissiiiiiit nyyyyt. Tuuulleeee nyyyyt, äiti antaa sitten kotona suklaata jos tulet!
Mikä siinä on niin vaikeata, oikeasti. Varoitus vähän ennen kuin lähdetään että kakara tietää h-hetken koittaessa, ja sitten jos ei tule, tiedustellaan ystävällisesti tuletko itse vai kantaako äiti. Ja jos ei tule, äiti kantaa vaikka sitten huutavana ja potkivana, jos tarpeen.
2) Turha uhkailu. Olet lähnyt ystävätteresi ja lasten kanssa piknikille, raahannut aurinkovarjot ja eväät puolen kilometrin matkan parhaalle paikalle hiki valuen. Heti kun pääsette huovalle, alkaa uhkailu. Jos nyt Nico-Petteri et lopeta sitä tai tätä, lähdetään heti kotiin. Ihan just lähdetään jos et lopeta! Joopa joo, ajattelee kylmälaukkua raahannut mamma. Ja tätä sitten jatketaan koko rentouttava piknik. Oli muuten viimeinen kerta!
Kommentit (8)
En tarkoita nyt mitään pelottelua vaan tuota " lähdetään kotiin, jos..." -tyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin...ja huomaa jossain vaiheessa että lapsi tottelee vain lahjomalla...Kainaloon vaan ja menoksi ilman mitään suklaata tms.
Mutta lahjonta on tietyissä tilanteissa ihan ok. Esim. jos lapsi väittää että ei jaksa kävellä kotiin asti, niin kyllä mun mielestä ihan toimiva kannuste on lahjonta. Jos jaksat reippaasti kotiin asti, saat kotona jätskin. tms. Ei tietty jokapäiväsenä, mutta harkintaa käyttäen.
mukisematta jos kiukuttelemalla ja kieltäytymällä sen lisäksi että kävelee, saa vielä palkinnon. Kun käveltävä on joka tapauksessa.
En lähde lasta nolaamaan missään julkisessa paikassa kantamalla huudon kera. Ensin kokeillaan helpomman kautta. Ja meillä se on toiminut. Ei ole huutoja ja ihan keskustelemalla ollaan saatu asiat toimimaan. Ja myös tuo toinen argumentti oli hauska =)
Eli jos pienelle lapselle selität pitkät litanjat miksi täytyy käyttäytyä, niin luuletko sen toimivan?? Lyhyesti ja ytimekkäästi. Jos ei käyttäydytä, lähdetään pois. Kaikki muut saavat leikkiä, me emme. Kun lapsi kasvaa voi alkaa kertoa eri perustein. Mutta ei leikki-ikäiselle??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallisen 10 min sijaan. Koettu on tuo parituntinenkin. Nyt raskaana en uskalla kantaa tappelevaa 4 vuotiastani kotiin, joten olen turvautunut lahjontaan. Hän saa päivinä joina kävelyt sujuvat kiiltokuvan, tarran tai jonkun muun vastaavan yllätyksen. Muuten en turvaudu lahjontaan. Lapsi pitää noita lahjoja hyvin ansaittuina ja oikein pyytämällä pyytää, että pääsisi tänäänkin kävelemään. Vinkkejä mitä tekisitte asemassani?
mutta pyrin käyttämään asiassa maalaisjärkeä.
Esim. kaupassa olen sanonut kolmevuotiaalle ihan rauhassa keskustelusävyyn, että jos et osaa olla kiltisti, niin et pääse enää toiste mukaan. Olen joutunut mainitsemaan asiasta ehkä kolmella kauppareissulla ja heti on loppunut valitus ja kitinä.
Kiristys uhkailu ja lahjonta toimii lapsiin. Riippuu jos kyseessä on jo koululaisia niin en enää käyttäisi kyseisiä menetelmiä.