Miten JAKSAN olla vielä vuoden kotona?

Onneksi tällaisia päiviä ei ole kovin usein. Olen kyllästynyt kerhoiluun ja käymään leikkipuistossa. Mies ei ole koskaan kotona ja kaipaan työkavereitani. Ongelma on vaan siinä, että en halua lapsiani hoitoon. Mulla on vuorotyö ja koululaisenkin takia töihin meno epäilyttää.

Suomessa on maailman paras kunnallinen päivähoitojärjestelmä...

t. kotiäiti neljättä vuotta, enkä ole mikään luontainen " kotiäitityyppi" :)

lapsellasikin on varmaan tosi kiva kanssasi kotona kun sinulla on tylsää, tylsää, tylsää. Hanki joku yhteinen harrastus itsellesi ja lapsellesi. Ja mikä tärkeintä, yrittäisit edes aloittaa päivän asennoituen niin että tänään tule ihana ja kiva päivä.

sitten pääsen töihin. Kiva on lapsen kanssa olla kotona. mutta kaipaan työtä ja aikuisten seuraa. Aika yksinäiseltä tuntuu, kun asumme maalla ja päivisin kaikki ystävät töissä niin ei voi käydä edes vieraisilla j amies töissä pitkiä päiviä.

harrastus vei mukanaan, olen ihan täpinöissäni ja koko ajan katson kaikkea sillä silmällä, että mitähän kivaa tästä saisi nukkikseen, kotityötkin jo kärsii ;)

Vinkkejä otetaan vastaan : )



Käyn pari kertaa viikossa harrastuksissa ja kyläillään paljon.



Mutta nämä päivät kotona lasten kanssa jotenkin taannuttaa.



Keikkatöitä olen ajatellut vuoden alusta aloittaa. Taitaa se olla paras ratkaisu minulle.



ap.

kotona, mutta minusta tuntuu, että aivoni näivettyvät... kaipaan myös aikuisten seuraa. Puistossa käydään ja perhekerhoissa, mutta kyllä ne lapsille tietysti antavat enempi kuin minulle. Kunhan tuo kuopus tuosta kasvaa, lähden mielelläni taas töihin!

Itse palasin juuri kuukausi sitten töihin. Toisaalta oli ihanaa olla kotona oman lalpsen kanssa. Toisaalta olin ikionnellinen kun pääsin töihin.



Kyllähän siellä kotona päivät kuluu aika pienen piirin ympärillä: koti, puisto, äiti&lapsi kerho ja muutamat äititutut.



Ihanaa käyttää taas aivojaan.

kerro lisää sinä joka töihin palasit!



Mä oon ollu 6 vuotta kotona jo, enkä enää jaksais. Meillä kerhoja joka aamupäivä, itse vedän yhtä piiriä lasteni kanssa, joten tekemistä olen yrittänyt keksiä ja potkin muita äitejä liikeelle. mutta olen silti tosi tympääntynyt. en tiedä mitä haluan lisää. ehkä sitä aivojen käyttöä. varsinkin tylsää on kun isommat ovat kerhossa koko aamupäivän, en jaksais pienimmän kanssa vaan olla. ja sitä ainaista siivoamista kun en oikeasti sa mitään aikaiseksi. En oo tehokas. kun ei lasten kanssa voi/saa olla. lapsiet rasittuis jos mentäs sinne ja tänne. hoitajia lapsille ei ole, joten kulkevat aina mukanani. Mies hoitaa yhden illan/vk.



Joten haaveilen töihin menosta, jos mies jäisi kotiin lasten kanssa. mutta meneekö mun töissä olo sitten siihen että kaipaan vaan kotiin.

Eivätkä kaikki saa mitään irti mistään " harrastuksista" eikä opiskelu ole kaikille mahdollistakaan. Itse olen ollut kotona melkein 6 vuotta, välillä tosin ehdin olla töissä vuoden. Nyt olen taas töissä, luojan kiitos!



Mutta asiaan: kyllä minä ainakin tympiinnyin totaalisesti niihin samoihin juttuihin siellä kotona. VAIKKA olisimme miten yrittäneet keksiä jotain ohjelmaa (kavereiden luona käymistä tai jotain muuta) niin silti siitä elämästä tuli mielestäni liian YKSITOIKKOISTA. Kun se kuitenkin lähinnä pyörii sen ruoanlaíton, leikkimisen, siivoilun yms jne ympärillä.



Kyllä sitä ne ekat vuodet jaksaa mutta sitten ainakin minua alkoi tympiä ja ajoittain oli tosi tylsää. Itse olen ihminen joka saa energiaa työstä ja kun tulen töistä kotiin sitä energiaa riittää kotonakin. Jaksan olla lasteni kanssa, jaksan kotitöitäkin.



Työssäni saan todellakin käyttää aivojani jatkuvasti. Lisäksi se on kai sitäkin, että työssäni saan olla RAUHASSA. Kotona joku jatkuvasti keskeytti kaiken mitä ikinä olinkin tekemässä ja se häiritsee minua.



Toisaalta olen ihminen joka haluaa että elämässä tapahtuu jotain jatkuvasti...

Vierailija:

ja sitä ainaista siivoamista kun en oikeasti sa mitään aikaiseksi. En oo tehokas. kun ei lasten kanssa voi/saa olla.

Turhaudun kun en pysty tekemään MITÄÄN loppuun asti.

Aina joku keskeyttää tai pitää keskeyttää.

Turhaudun kun on sotkuista, vaikka järjestelen tavaroita koko ajan.

Mutta ei se työkään ole niin loistopaikka että varmaan kyllästyn siihenkin rumbaan hetken päästä kun töihin menen.

ap

Itsekin väsyn siihen siivoamiseen, mutta ei se kyllä myöskään mihinkään vähene yhtään töihinmenon myötä. Sen lisäksi tulee vain lisääntynyt vaatehuolto...

Meillä pienin on vasta 1v8kk mutta silti lähdin nyt töihin. Vanhemmat laspet ovat jo eskarissa ja koulussa. Joinain päivinä pidämme pienintä silti kotona (mieskin osittain kotona viikolla) mutta ne päivät ovat kyllä tosi raskaita. Sitten menee paremmin kun isommat tulevat kotiin tai viikonloppuisin kun ovat kotona. Muuten pienintä pitää " viihdyttää" jatkuvasti ja jotenkin tuntuu etteivät omat rahkeeni enää riitä... Kahta vanhinta kyllä jaksoin viihdyttää kotona useimpia vuosia. Mutta nyt on jotenkin mitta täynnä tätä " kotiäitielämää" .



Lapsiani kyllä rakastan yli kaiken, mutta minulle ei ainakaan enää riitä pelkkä " hiekkalaatikolla oleilu" tai loruttelu tai kirjojen lukeminen. Minusta ihminen on onnellisin kun hänellä on useita rooleja: minulla äitirooli, vaimorooli, työrooli ja ehkä kaveriroolikin.

että mitään ei saa tehtyä loppuun! Mutta kun menin töihin, niitä keskenjääviä on vain enemmän. Aina on kiire, mitään ei oikein saa tehtyä niin hyvin kuin haluaisi - ja lasten sairastelu pistää sitten aina pakan lopullisesti sekaisin!

Kun ei kukaan enää sotke päivisin niin pysyy siistinä asuntokin. Toki vaatehuolto pysyy ja ehkä paheneekin kun lapset menevät hoitoon. Toisaalta itse nautin oikein niistä kotitöistä sitten kun niitä teen iltaisin tai viikonloppuisin. Mutta jos olen jatkuvasti kotona niin en saa mitään aikaiseksi!!!!



Olen kuullut monelta työttömältäkin kuinka jatkuva kotonaolo turruttaa eivätkä he saa mitään kotitöitäkään tehtyä. Itse olen ainakin tehokkain jos ensin saan tehdä päivisin töitä ja sitten päälle kotityöt. JOtenkin se tahti vain pysyy päällä kun palaa töistä ja kotityöt ja siivous maistuvat taas.



OPISKELU taas ei minua nyt lainkaan voisi vähemmän kiinnostaa. Kun on ollut kotona lähes ilman rahaa useita vuosia niin sitä haluaa jotenkin taas tienata.

Itse olen palannut jo töihin. Lapset tuntuu vetävän kämpän ihan yhtä sekaisin - lyhyemmässä ajassa, mutta kiivaammalla tempolla.



Ja kotitöihin jää tosi vähän aikaa, koska haluaa olla myös lasten kanssa. Ja näilläkin on hellyyskiintiö aina vajaa. Rättiväsyneenä en kyllä nauti niistä ollenkaan!



15

Saan olla sekä töissä mutta ehdin myös olla lasteni kanssa!!