Lue keskustelun säännöt.
Jee, pitää tuulettaa. On tämä kituuttaminen ollut näköjään sen arvoista
11.12.2007 |
Ensinnäkin, en valita. On ollut täysin omavalintamme ja ollaan kyllä pärjätty.
Minä olen jo kolmattavuotta lasten kanssa kotona. Mies jäi sivariksi kun vauva syntyi, eli teki vuoden ilmaiseksi töitä. Sitten sai jäädä firmaan oppisopimuksella, minimipalkalla.
Nyt sitten oppisopimus häämöttää loppuaan ja olivat pomon kanssa jutelleet.
Luvassa on vakituisenpaperit, ja käsky alkaa harjoittelemaan pian eläkkeelle jäävän pikkupomon tehtäviä sillä miestäni on suunniteltu tähän tehtävään. Lisäksi pomo oli suoraan sanonut että kerran töitten puolesta jää sitten paikkakunnalle asumaan niin palkkaakin nostetaan sen verran että on omaantaloon varaan.
Aika mahtavaa ajatella että meillä saattaa oikeasti olla tulevaisuudessa varaa omaan taloon ja että miestä arvostetaan töissä noin paljon.
Kommentit (6)
Mäkin toivoisin, että meilläkin onnistaisi. Olen viidettä vuotta lasten kanssa kotona ja mies tekee lyhennettyä työviikkoa ja opiskelee. Odotan hänen valmistuvan vuoden kuluessa ja toivon hänen saavan parempi palkkaisen työn. Itse teen keikkaa välillä että talous pysyy kasassa. Työelämään palaan vajaan kahden vuoden kuluttua. Toivottavasti jaksan vielä tän vajaan pari vuotta kituuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainut tosiaan mieheni hoitaa työnsän hyvin. Ihana että häntä arvostetaan noin paljon, ja suurena plussana se luvattu palkankorotus. Ja onneksi mieheni myös viihtyy noissa tehtävissä ja haluaa tehdä niitä hommia.
Meillä on todellakin käynyt tuuri tässä asiassa. Että tämä valitsemamme tie palkitaan vihdoin.
Sillä oltaishan me voitu laittaa lapset hoitoon ja unohdettaisiin haaveet kolmannesta ja minäkin olisin voinut mennä töihin. Ja mies olisi voinut vaihtaa parempipalkkaisiin töihin, missä ei kylläkään olisi niin hyvin viihtynyt.
Nyt meidän lapset on saaneet olla kotihoidossa, ja saavat vielä ollakkin. Minä saan olla heidän kanssaan kotona. Mieheni saa tehdä työtä missä viihtyy.
Ja vaikkei olla oltu kovinkaan rikkaita niin ollaan kyllä pärjätty. Ja nyt sitten muutamankuukauden päästä rahallisesti helpottaa elämä. Ja se omakotitalo tosiaan, haaveilee.....
Ollaan 24vuotiaita ja monestihan koulutkin saattaisivat olla vielä tässä vaiheessa kesken. Että onnekkaita kyllä ollaan kun asiat ovat nyt menossa näin hyvään suuntaan.
4. Mie pidän peukkuja teille että kaikki menisi hyvin =)
t: ap
meillä kävi myös hyvä tuuri, molemmat saatiin hyväpalkkaiset vakkarityöt ja mies tällä hetkellä esimiehen tehtävissä ja itse voin olla lasten kanssa kotona. saimme juuri ostettua kauan haaveilemamme omakotitalon.
kyllä ne hommat hoituu, vaikka välillä joutuisikin vuosia odottelemaan ja kituuttelemaan.
on tämä omassa talossa asuminen vaan ihanaa, en vaihtaisi pois.
työnsä hyvin niin palkinnonkin saa.
Onnea!
En toki toivo tällaista kohtaloa sinulle, mut esimerkkejä riittää...
että tuollaista oikeasti tapahtuu!