varattomuus hiertää ystävyyttä, onko muilla samoja ongelmia?

Lähden usein kavereiden kanssa tupakallekin, vaikken edes polta ;-)

mukana katselemassa kun toinen shoppaa. Ja kirpputorit kun ei tälle rouvalle kelpaa, joten en voi niitäkään ehdottaa :(

taas ärsyttää ystävä, joka pummaa mua kuskiksi, lastenhotiajaksi teis mitä milloinkin sen varjolla, että " ei ole rahaa" . Ei ole mun velvollisuus maksaa hänen viulujaan.

Minulla on uusia ihmissuhteita ja kun olen ollut varaton jo vuosia, niin osaan ottaa tämän rennosti. Niinpä kun eräs ihminen sanoi, että voisin ostaa jotain, mikä maksaa " vain" sata euroa, minä sanoin naureskellen, että ei minulla ole siihen varaa.



Mutta pitkään olleiden ystävien kanssa tämä ei aina käy. Jotenkin kun ollaan lähdetty samoista piireistä, niin toisen on vaikea ymmärtää, että meillä on vähemmän käyttörahaa. Toisaalta pitkään ollut ystävä ehkä kokee tällaiset kommentit myös valituksena tai sellaisena, että hänen pitäisi se asia minulle hankkia. Uusilla kavereilla ei ole tällaisia paineita ja niin on helpompi mainita siitä, että ei ole rahaa.

Mun yksi kaveri on aina naljailemassa meidän hyvästä rahatilanteesta. En ole mikään törsäri, mutta toki mä ostan jos jotain tarvitsen, kun kerta rahaa on, aina ei ole ollut. Ja jo senkin takia ymmärrän niiden tunteet joilla sitä ei ole. Mutta en mä välitä kuunnella itse mitään vittuilua siitä että nyt meillä menee hyvin.



Mä mielelläni tarjoan kaverilleni safkat, kahvin ja pullan tai siiderin, jos shoppailemaan lähdetään tai muuten vaan kiertämään. Harvoin tosin enää lähdetään.



Kurjaa, mutta mä vähän veikkaan että kaverini tuntee kateutta, eikä osaa sitä pahemmin peitellä, se sitten ilmenee naljailuna ja suoranaisena vittuiluna.

mielelläni kyllä menen seuraneidiksi, mutta ongelma tuleekin monesti sielläkin vastaan koska mulla ei ole varaa mennä ostosten välillä esim. syömään johonkin ravintolaan. mä pystyn sillä 20e ostamaan meidän perheelle parin päivän ruuat joten ei ole varaa tuhlata sellaisiin. ystävä ei vain tunnu ymmärtävän meidän rahatilannetta ihan täysin... ap

Ehdota, että tekisitte seuraavaksi yhdessä jotain sellaista, mihin ei tarvita paljon rahaa - eväsretki, liikunta, talvella luistelemaan, hiihtämään, kirjastoon, lasten ilmaisiin taidejuttuihin (niitäkin on). Ei kai sitä aina edes tarvi shoppailla, jos yhdessä lähtee johonkin?

että vastaavasti sinä ymmärrät hänen tilanteensa ja olet häntä kohtaan yhtä huomaavainen ja ymmärtäväinen, kun vaadit häntä olemaan sinua kohtaan? Kolikolla on aina 2 puolta.

Mutta voin hyvin kuvitella että ei sitä huvita lähteä, jos ei itsellä ole varaa ostella. Onpa kiva löytää jotain kivaa, ja huomata että siihen ei varaa, vaikka ostos sinänsä ei olisi kovin kallis.



Ja sitten just nää syömiset sun muut. En lähtisi minäkään, mutta sanoisin kyllä ihan suoraan että ei ole varaa ja siitä johtuen haluja.

vikaa: köyhempi on kateellinen ja valittaa, että toisella on rahaa. Rikkaampi on kateellinen jos toinen ostaa jotain hienoa ja yrittää ostaa vielä jotain hienompaa ja kehuskella sitten sillä. Huoh...teki mitä vaan, aina joku jaksaa kadehtia

että katselen vain. Ja käväisen kahvikupposella - yleensä paikassa, jossa lisäkupit on ilmaisia. Seura siinä minusta tärkeintä on.

aina jompi kumpi on budjetilla tai dieetillä ja juo vain kahvin, tai toinen tarjoaa kun tietää että toisella on tiukkaa. Ei se silti tarkoita että toiselle tarvii mitään kustantaa, kukin elää budjettinsa mukaan.



Minulla ei kyllä ole ollut tilannetta että molemmilla olisi kaikki samalla lailla. Joskus toisella on ollut pieni lapsi javähän aikaa, kun toisella ollut paljon vapaa-aikaa, joskus toisella enemmän rahaa ja toisella vähemmän.



Jonkun ystävän kanssa toinen töissä ja toinen opiskelee.



Pahinta on jos jompi kumpi on niin kateellinen siitä mitä toisella on enemmän, että se myrkyttää koko yhdessä olon.

Aina voi olla kade jostain, vaikka että toinen on hoikempi, tai hyväkuntoisempi, tai vaikka kiireisempi ja menestyneempi, tai vastaavasti enemmän aikaa itselle.



Luulisin että sinunkin kannattaa miettiä hiertääkö eniten kateus siitä että toisella on varaa, ja väärä ylpeys siitä ettet pysty suoraan sanoon että sinulla ei ole, että ei mennä syömään vaan käydään vaan kahvikupposella. Tai huono itsetunto tai heikko itsekuri, että sinusta TUNTUU että sinunkin pitäisi ostaa vaikkei oikeasti mitään syytä.