Miten tämä valtava ja jatkuva ahdistus helpottuu?
Onko kenelläkään mitään neuvoa enää, kun tuntuu, että kaikki jo kokeiltu ja ahdistaa vaan?
En jaksa keskittyä mihinkään, en saa nukuttua, en syötyä. Kuljen vaan ja itken, äyskin muille tai olen hiljaa.
Väsyttää, kun otan rauhoittavan, mutta unta en saa. Nukahtamislääke auttaa vähän.
Syön myös cipralexia 1/pv, käyn säännölisesti eri terapeuteilla, mutta en vaan jaksa.
Lapset sairastelevat, itse sairastelen; kipuja jokapuolella ja jatkuvasti, ihmissuhteet nollassa.
Mitä enää voin tehdä?
Kommentit (6)
ahdistukseen, paniikkiin aloittavat ssri- ryhmän lääkityksen ja sitä en halua, koska ne vievät seksihalut ja se on ainut asia joka minua kiinnostaa ja haluan sen myös säilyttää.
Lupaan kokeilla.
Tuntuu vaan, että on yhteiskunta kelvoton paska, ei musta ole mihinkään, kukaan ei osaa auttaa ja tosiaan itseään ei saa niskasta kiinni :-(
ap
anoppi ei voinut edes lukea noita otsikoita.
Sitä ennen oli Mirtazapin.
Ja juu, seksihalut tipotiessään, niinkuin kaikki muutkin halut.
Seuraavan kerran lääkitys tarkistetaan, eli aika psykiatrille vasta maaliskuussa. Tosin voin soittaa aiemminkin, jos tuntuu, että tuokaan lääke ei auta.
ap
sehän on jo paljon enemmän kuin monilla, kun haluat yrittää. Helppoa se ei ole, mutta vähän kerrallaan sitä saa sitkottua itsensä elävien kirjoihin, kun sitekästi yrittää. Ja joskus löytyy vielä hauskojakin asioita.
t. kakkonen, joka on itsekin hilannut itsensä siellä vähitellen...
tee jotain muuta. Mitätahansa muuta.
Lopeta äyskiminen tietoisesti. Vaikka jollain niin hölmöllä tavalla kuin sitomalla sormeen narun tms. Suuntaa aggressiosi johonkin muuhun. Mene lenkille. Ei sielläkään ensin niin kovin kivaa ole (ja tässä säässä vielä) mutta aikaa myöten se auttaa. Eikä edes minkään endorfiinin takia, vaan ihan siksi, että saa tsillä rikottua rutiinin.
Tee rentoutumisharjoituksia. Tiedäthän, sitä missä maataan selällään ja ajatellaan miten jokaisen uloshengityksen mukana jäsenistäsi kaikki jännitykset valuvat ulos, kaikki lihakset rentoutuvat. SAnotaan, että 20 minuuttia itä vastaa oikeasti 2 tunnin unia. Itselläni se auttaa ekä väsymykseen että ahdistukseen. Keskitä ajatuksesi rentoutumiseen ja uloshengityksiin, laske niitä jos muu ei auta. Tai jos mieleen tuleejotain POSITIIVISIA ajatuksia, voit ajatella niitä, mutta älä päästä ahditusta lipsahtamaan mieleesi noiden harjoitusten aikana. Laske uloshengityksiä heti jos huomaat huonoja ajatuksia.
Tiedän, ettei " itsensä niskasta ottaminen!" auta. Valitettavasti se auttaa kuitenkin parhaiten. Eli lääkkeitten lisäksi sinun on tosiaan yritettävä voittaa ahdistuksesi ihan konkreettisilla teoilla. Onneksi ne teot on aika yksinkertaisia, niitä pitää vain toistaa toistamistaan.