OOtteko saaneet vaikean synnytyspelon takia leikkauksen?

Mitä nainen silloin pelkää? Onko koko raskausaika ollut enemmän tai vähemmän pelkoa, vai kärjistyykö se vain siihen synnyttämiseen?



En kysele kettuillakseni, vaan ihan mielenkiinnosta. Olen itse kerran synnyttänyt, yhden lapsen äiti siis. Olin hyvin luottavainen ja realistinen. Vaikka minulla on epilepsia en silti pelännyt missään vaiheessa mitään. En sitä, että saisin kohtauksen synnytyksessä tai henkilökunnan osaamattomuutta tai mitään muutakaan. En tiedä olenko/olisinko seuraavan synnytyksen kohdalla tiedostampi kun tiedän suurin piirtein miten homma menee.

Seuraavat kaksi lastani on leikattu, ja näin tulee tapahtumaan myös jos lisää lapsia meille suodaan.



Kaikkea kokemaani ei mitenkään helpota se että tuttavani synnytti viime viikolla erittäin vaikean ja pitkän synnytyksen jälkeen vaikeasti aivovaurioisen lapsen, jonka hiipumista nyt odotellaan, eli lääkärit eivät odota lapsen selviävän ja tehohoito oli tarkoitus lopetttaa tänään.

Se siitä reipastelusta. Olisi pitänyt vaan uskoa omaan vaistoon, että musta ei ole synnyttämään alakautta. Reipastellen ajattelin, että kai sitäkin voisi kokeilla. Sektion olisin saanut suunnitellustikin. IKINÄ en enää lasta tähän maailmaan kanna.

Oliko jotain dramaattista vauvan voinnin kanssa tai muuta?

itseään ja pyytää sektio. Tosin mulla ei psyykkinen vointi romahtanut, mitä se sitten olikin, mutta koko juttu meni muuten päin helvettiä ja sektio tehtiin joka tapauksessa. Ja ikuiset traumat & toista ei tule!

kai tuo synnyttäminen on äidille itselleen aika turvallista, vaikka revetä voi tietysti pahastikin. Itsellä pelkoa pahentaa ahtaaksi todettu lantio (muttei niin ahdas, että saisi aina ja kaikkialla suoraan sektion, eli tapella saa). Yksi pelkosektio takana.

Naapurissamme asui myös jokin aika sitten lapsi, jolla vaikea cp-vamma synnytyksessä tulleen hapenpuutteen seurauksena.

pääsin jonnekin pelkopolille, jossa minua pidettiin ihan vähä-älyisenä, kun moista menin kyselemäänkään.

Ja nykyisin PELKÄÄN että mitäs jos joudutaan leikkaamaan.. siis pelkään oikeasti synnyttämistä mutta oikeestaan vaan sen sektion takia kun se oli kamalaa,, millon tahansa synnytän vaikka vitoset alakautta kunhan vaan en joudu sektioon.. hui ajatuskin saa karvat nousemaan pystyy.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja oltiin molemmat, sekä vauva että minä, huonossa kunnossa pitkän aikaa. Nyt odotan kaksosia, ja tänään ultrassa selvisi, että a-vauva on kääntynyt perätilaan.. Eli taas leikkaus tiedossa, elleivät enää käänny. Eikä tunnu todennäköiseltä, nyt jo 34.rv menossa.. :(



Hirvittää, ahdistaa, pelottaa..

On hienoa, ettei ketään pakoteta synnyttämään. Harmi vaan, kun kukaan ei voi varmistaa, että saa synnyttää alakautta jos pelkää sektiota. Eli sikäli on helpompaa olla synnytyspelkoinen. Tosin ennakkoluulot synn. pelkoa kohtaan taitavat olla suuria joten en ole pelostani kertonut sektion syynä kovin suurelle joukolle.

Vauvasi olisi varmaan voinut oikein hyvin jos sektio olisi ollut suunniteltu joten jos nyt edessä suunniteltu, yritä ottaa rauhallisesti. Vauvat varmaan syntyvät hyvinvoivina.