Lue keskustelun säännöt.
Kerronpa teille äidistäni!
25.12.2007 |
Ryypännyt 40v, ollut väkivaltainen, ei enää muista edes lapsenlapsiaan jouluna, ei tullut yhtään pakettia häneltä ja sitten kun hän soittaa minulle jouluaattona kännissä ja valittaen yksinäisyyttään kieltäydyn vastaamasta puhelimeen ja poden huonoa omaatuntoa koko loppujoulun.
Ei elämä ikinä ole yksinkertaista ja oikeudenmukaista!
Kommentit (13)
Unohda se huono omatunto,vaikka tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Säälin kerjääminen säälittävässä kunnossa on niin säälittävä yritys vuosien jälkeen, ettei se ansaitse huomiota. Eri asia, jos hän olisi selvin päin ja aidosti ottaisi vastuun tekemistään/tekemättäjättämisistään, mutta huolen keskiössähän on vain hän itse ja hänen säälittävä yksin jäämisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos antaa itsestään kaiken alkoholistille niin itse palaa loppuun. Miten käy sitten omien lasten? Kierre jatkuu vain sukupolvesta toiseen ja äitisi saa tuhottua monen sukupolven elämän, ellet pane itse hommaa poikki.
Se sitten kertoo minusta kaiken ja piste.
Niin varmaan!
ap
että hän kykenee näkemään viestistäsi ennemmän sinusta kuin äidistäsi. Kyllähän tekstistäsi näkyy, että sinä olet kiltti ja podet omantunnontuskia asioista, joita äitisi ei pode. Tunnet turhaa syyllisyyttä. Haluaisit, että sinulla olisi ollut normaali lapsuus ja normiäiti, mutta kun ei ollut, ei ollut. Joillakin on ja elämä on epäoikeudenmukaista. Joskus hyvään ei vastata hyvällä, eikä itsekään aina jaksa teeskennellä sädekehäpäistä tytärtä, jonka pitäisi antaa menneiden olla. Voimia sinulle.
Sinun ei tarvitse syytellä äitiäsi enempää. Soita sitten joulun jälkeen " olit soitanut, en huomannut puhelin oli laukussa, oliko sinulla jotain asiaa" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten haluaisit sinulle vastattavan?
oikein malliäidiksi ja isoäidiksi ja kaikki olisi hyvin.
Ja turhaan tulee taas pettymyksiä vuosi toisensa jälkeen. Kasva nyt sinä ainakin aikuiseksi, hyväksy äitisi sellaisena kuin on äläkä odota häneltä yhtään mitään. Anna hänelle anteeksi ja jatka elämääsi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sietorajan. Lapsena varsinkin, me peittelemme, selitämme, teemme asioita heidän puolestaan. Nuoruusiässä voi tulla jokin kapinavaihe, jos ei ole nuorempia sisaruksia huolehdittavana. Aikuisena ja omien lasten myötä iskee taas tolkuton ymmärtämisen tarve ja halu lievittää vanhempien tuskaa, ei meistä niin väliä. Ehkä pitäisi oppia enemmän itsekkääksi, vähemmän välittäväksi. Pitäisi oppia sulkemaan ovi takanaan ja katsomaan eteenpäin, mutta kun se omatunto (ja juopuneet vanhemmat) hakkaavat siellä oven takana: älä jätä!
Kuten ap sanoi, elämä ei ole oikeudenmukaista, eikä helppoa.
Ei ole kivaa mummolaa, jonne mennä lasten kanssa juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaahan mammat sitten sama omien lasten kanssa. Kun työnnätte ne esikoiset vuoden iässä virikehoitoon pois jaloista, he muistavat sen aikuisenakin.
vuoden ikäiset virikehoitoon ja alkoholismi menivätkin siinä sulavasti samalle viivalle huonon äidin tuntomerkeiksi. Voitko hieman täsmentää, miten ne oikeastaan liittyvätkään toisiinsa? Minusta kun eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan puolustaa aina vanhempiaan, jopa niitä kauheita, jotka työntävät lapsensa vauvauintiin, muskariin ja virikehoitoon - ja alkoholisteja, hakkaajia, narkkareita, heittellejättäjiä. Kumpi on pahempi?
paras ja silti hän on äiti.... Asiaa on vaikea selittää...