Ahdistaa mennä mummoni luokse
Olenko ihan " normaali" ? Ahdistaa aina kun mummoni soittaa minulle tai tiedän että edellisestä vierailustani on aikaa, että " pitäisi taas mennä käymään" . Tunnen syyllisyyttä etten käy useammin, mutta toisaalta taas ahdistaa käydä hänen luonaan. Välillämme taitaa olla jotain vaikeita tunteita, joista en ole aivan tietoinen? Vai onko ihan tavallista, kolmekymppinen olen...
Kommentit (2)
siihen on kyllä selkeitä syitä: mummo aina valittaa kaikesta, en ole käynyt tarpeeksi, ikävä on ollut, arvostelee ja vertailee kaikkia, osaa sanoa tosi ilkeästi, ei tue, pitäisi sen pojalle etsiä tyttöystävää, vaikka sillä on -> meidän pitäisi laittaa nettiin pojan puolesta ilmoitus!!! Mummon persoonan takia olen vältellyt käymästä siellä :(
kanssa jollain tavalla. Ehkä tosin siksi, että mummoni oli oikeasti maailman hyväsydämisin ihminen ja oli kauheata katsoa kuinka fyysinen kunto rapistui sekä mieli veti synkäksi. Oli leski ja pikku hiljaa ystävät kuolivat ympäriltä. Pitkä välimatka oli tietysti yksi syy, mutta olisi pitänyt soitella useammin. Mummoni kuoli yllättäen pari viikkoa sitten ja nyt vasta huono olo onkin. Olisi kuitenkin ollut vielä niin paljon kysyttävää ja puhuttavaa. Koittakaa kestää ahdistuksenne kanssa ja eläkää tätä päivää, niin kuin se olisi viimeinen.