En enää ikinä vie
lapsiani jouluaattoina tervehtimään ukkiaan (ja mummiaan).
Isompi paha on nyt tuo appiukko/ukki.
Viime talvena (jouluaattona) aukoi (huusi) silloin vähän reilu 4v pojalleni jostakin aivan mitättömästä asiasta (kurkkuviipaleesta) ja haukkui minut pystyyn kun en kuulemma poikaani osaa kasvattaa. Tiedoksi, appiukolla on vain huono kuulo eikä kuule kaikkia asioita oikein ja tämäkin huuto oli siksi täysin aiheeton.
Poikani keskusteli nuoremman serkkutytön kanssa kunpi saa tuon ja kumpi tämän kurkkuviipaleen. Appi luuli ettei ruoka mukamas kelpaa. Alkoi huutaa aivan järjettömästi pojalleni vaikka lapsi ei ollut tehnyt mitään väärää. No, poika säikähti. Alkoi itkimään ja koitti itkun lomassa selittää asiat ukillensa oikein. Mutta koska artikulointi ei ole mitä parhain näillä pienillä ei ukki hiljentynyt kuuntelemaan lasta vaan rupesi retuttamaan poikaa pois pöydästä. Silloin minä meni väliin ja otin lapseni eteiseen, puin hänelle päälle ja lähdimme itkien molemmat pois. Tietysti otin myös nuorimmaiseni ja mieheni mukaan. Sanoin silloin että antaa olla viimeinen kerta kun kosket ja puhut lapselleni tuohon sävyyn yms. Seuraavana päivänä mummo pyyteli anteeksi mieheltäni mutta ukki ei sitä vaivautunut suoraan minulle ja lapselleni tekemään.
Asia unohtui ja annettiin anteeksi, luultavasti puolin ja toisin kunnes eilen (24.12) oltiin taas viettämässä joulua isovanhempien luona. Uki kysyy pojalta (vähän reilu 5v. siis) että otatkos poika jäätelöä, poika vastaa myöntävästi ja saa luvan mennä pakkasesta hakemaan itse kun ukin jalat ovat huonokuntoiset. Ukki kylläkin istuu pakastimen edessä eikä poika saa kunnolla ovea auki saati pakastelokeroa. Poika pyytää ukkia hieman siirtymään jotta poika saisi mieleisensä jäätelön mutta ukkipa ei suostu liikuttamaan tuoliaan piiruakaan. Vaan alkaa jälleen huutamaan (kiukuttelemaan kuin pieni uhmakas lapsi). Poika alkaa taas itkeä turhautumistaan ja saa kuin saakin jäätelön kaivettua hyvin vaikeasti pienestä luukusta. Tilanne oli vain se että poika sai ulos vain mansikkajäätelön ja poika ei mansikkaa voi syödä. Ukki hiljenee heti kun mies saapui paikalle ja tilanne rauhoittui. Oltiin vielä puolentoista tunnin ajan siellä ja sitten meitä pyydettiin jäämään yöksi mutta kieltäydyimme kutsusta. Ei tee mieli jäädä paikkaan jossa omaa lastamme kohtaan ollaan hyökkääviä. Olisimme lähteneet jo aiemmin pois mutta pienimmäisemme nukkui päiväuniaan juuri sillä hetkellä.
Ensi vuonna emme enää mene. Olen niin helvetin vihainen. Jo kaksi joulua on ukki pilannut meiltä. Kolmatta ei pilaa. Pikkuasioiden vuoksi on valmis pilaamaan lapsenlapsensa suhteen itseensä. Hankkisi kuulolaitteen niin väärinkäsityksiä ei syntyisi. Tarjoisi lapselle tilaa toimia. Tuntuu vain siltä että haluaa kiusata pienempiään. Eikä vähääkään taida kunnioittaa lapsen äitiä, minua kun haukkuu minutkin lapseni edessä (viime jouluna). Jos vain saisi isovanhemmat jotka tajuaa antaa lapsellekin joulurauhan, iloisen joulun.
Sanottakoon vielä että isovanhemmat ottavat juhlissa vettä väkevämpää. Yllätys ettei kukaan viihdy juhlissa kauan kun isäntäväki on jurrissa. Poikani on heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja näin he häntä kohtelevat. No, ok...Mummossa ei ole valittamista. Ukki on jatkuvasti tuputtamassa ruokaa, vaikka lapsi kieltäytyisi ottamasta vastaan ruokaa. Melkein pakottaa syömään aikuisetkin. Jos et syö, loukkaantuu. Ja näyttää sen myös. Ja jos syöt ja et ota lisää niin...
Huoh, nyt en jaksa enää ajatella koko äijää.
Ihanan pojan ovat kuitenkin kasvattaneet, rakastan heidän poikaansa. Siksi en ole vielä välejä poikki pistänyt. Mutta sanottakoon että raja tuli vastaan nyt. Ensi jouluna me lähdemme jouluksi lappiin jotta ei tarvitse viettää enää ollenkaan sukujoulua. Emme enää mene sinne jouluksi. En ainakaan minä ja lapset. Muuten voin vielä tavata heitä mutta joulun he nyt meidän kanssa tulevat menettämään.
Kommentit (32)
Kysyttiinkö minulta haluanko minä jäätelöä? Lapselle lupa pakastimelle annettiin, lapsi osasi jo tuolloin olla omatoiminen. Pakkoko sitä lasta on paapoa vaikka hänellä itselläänkin on pää ja kädet millä toimia.
Ja kyllä! Appi olisi sen muutaman sentin voinut siirtyä. Ei hänen jalkansa sentään niin huonokuntoiset ole. Kumma kun jaksaa aina kaljansa hakea mutta ... ei lapsen vuoksi siirry piiruakaan. Kyllä, minulla oli oikeus loukkaantua. Niin tämän vuoden kuin viime vuodenkin joulun osalta.
Ap
Miksi minun lapseni sai kuritusta? Eikä serkkutyttö? Sekin oli osallisena kyseiseen kurkkuepisodiin! Kurkku, yksi hemmetin kurkku pilasi kahden lapsen ja monen aikuisenkin joulunvieton kun ukin päässä kiristi.
Eikö aikuiset koskaan kysy ruokapöydässä, otatko kanaa vai possua? Otatko ohuen vai vähän reilumman viipaleen! Miksi lapset eivät saisi keskustella pöydässä mistä haluavat? Miksi heidän pitäisi olla niin valmiita jo aikuisen maailmaan ettei pieninkään erhe olisi sallittua. Inhottaa tämmöiset ihmiset jotka odottaa lapselta aikuisen toimintatapoja. Appi muuten luuli ettei kurkkuviipaleet lapsille kelvanneet. Kuuli väärin lasten keskustelun. Miksi ylipäätään puuttua lapsien keskusteluihin? Ymmärrän jos kyse olisi ollut jostain ... minkä ottasin esimerkiksi...kakka/pissakeskustelusta ruokapöydässä...niin sitten olisin itsekin jo puuttunut. Lapseni ei todellakaan tehnyt mitään väärin.
No niin, nyt oikeesti lopetan. Tein mielestäni asiani varsin hyvin ymmärretyksi. Hyviä vinkkejä ja kommentteja sain tulevaisuuteen.
pappa " HUUTAA" sen takia että oma kuulo on huono.. eikä tajua huutavansa..
Myös jos on vaikka kroonisia kipuja se voi tehdä ihmisestä ÄRTSYN.
Oma selkäni on ollut kuukauden tosi kipeä ja olen ollut välillä tosi kireä..
sillon viime jouluna, kun ukki alkoi poikaa retuuttamaan pöydästä, olisin ehkä itse kovaan ääneen (koska ukilla huono kuulo) puhunut asiasta sille mummolle, joka kaiken kuuli. Vai onko ukki niin dominoiva ettei mummolla sanavaltaa? Oikeasti, kun kerran koko tilanne johtui huonosta kuulosta, en olisi suoraan rynnännyt eteiseen, vaan vaikka vaikeimman kautta selittänyt ukolle, että hän nyt vaan on väärässä.
Tuollaiset vanhat, huonokuuloiset ukkelit ovat niin huonolla itsetunnolla varustettuja, eivät ymmärrä etteivät kertakaikkiaat tiedä mistä on kyse.
Toisaaltä käy sääliksi, eivät vaan tajua tulleensa vanhoiksi.
Ei kannata ottaa itseensä.
Eri asia, jos kukaan suvussa ei uskalla hänelle kertoa asian todellista laitaa, että ei asiat olekkaan niinkuin hän kuvittelee, hän vain kertakaikkiaan EI ENÄÄ KUULE niin hyvin kuin nuorna miesnä.
jos menet sanomaan miten asia oli niin appi alkaa huutamaan vaan lisää ja jauhaa tietävänsä miten asiat ovat. Silloin on vain järkevintä liueta pois paikalta jo lastenkin vuoksi.
kun mun suvussa on näitä bessewisser huutaja papparaisia, niin aina löytyy nainen, joka sen saa kuriin. T: kakkonen
kun kun kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen, niin kaikki muut läsnäolijat olisivat nousseet tuota papparaista vastaan ja ilta olisi jatkunut ihan mukavasti.
Miksi se ihana miehesi ei puuttunut asioiden kulkuun ei viime vuonna eikä nytkään tätä jään ihmettelemään.
Miehesi voisi isälleen puhua kuulolaitteesta.
Oma isäni sai kuulolaitteen keväällä ja elämä on helpottunut huomattavasti sen jälkeen, väärinkäsityksiä ei synny. Olivat äitini kanssa kuulopäivää viettämässä jossa kerrottiin asiasta. Kuulon menettäminen ja vanhuus on ikäviä asioita ne vaatii ympäristöltä ymmärtävää otetta.
Voisit puhua lapsellesi ettei ukki kuule hyvin ja siksi ymmärtää asioita väärin ja ukkia ei pidä pelätä tämän johdosta.
Asetu edes hetkeksi kuulemattoman tilalle. Teidän ongelmat on vielä pieniä ja hoidettavissa olevia, älkää antako huonon kuulon tukahduttaa hyviä suhteitanne.
Huomasin että äitini oli välillä aika ärsyyntynyt isän heikon kuulon vuoksi, piti jopa pöljänä ja ymmärtämättömänä vaikka kyseessä aistin toimintavaje ei älyn menetys.
Hankkikaa tietoa miten ukkia voisi auttaa, kuulolaitteet on ilmaisia sen tiedän joten ei se rahastakaan kiinni ole.
Toki ukki pitäisi saada lääkärin juttusille kertomaan heikosta kuulostaan.
Ymmärtämystä sinulle ja kasvata sitä myös lapsellesi. Kaltoin kohtelua en toki ymmärrä enkä puolla siis ukin asiatonta käytöstä lapselle - kuitenkin tilanne olisi ollut hoidettavissa fiksustikin.
siis ärsyttävää...oikeesti. Tuli sellanen fiilis (siis vaan fiilis ei oikeesti) että turpaan tollasta vanhaa pierua. huoks.
Uskon että ärsyttää ja paha mieli, kyllä se on niin että olkoon vaikka kuinka paljon vanhempi ja pitäs kunnioittaan jne niin höpö höpö...fiksuutta pitäs aikaihmiseltäkin löytyä!!!
Mies oli kumpaisellakin kerralla parvekkeella tupakalla (miten se aina onnistuukin siinä?) ja muut vieraat sanovat jotain mutta eivät tarpeeksi ponnekkaasti. Siksi minä saan useimmin apelta haukut tms. kun ärjyn kun naarasleijona lasteni vuoksi.
Oma lapsuuteni oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa täynnä. Siksi pelkään tuon kaltaisia miestyyppejä kun appi on. Vaikka pelkään niin silti avaan suuni vaikka jalat tärisisi muistojen takia vaikka kuinka.
Kyllä muilleki vieraille on tullut paha mieli lapsen ja minun kohtelun vuoksi. Mutta tilanteet tulee päälle niin äkkiä ettei niihin ehdi varautua, valmistautua mitenkään. Muut vieraat joko säikähtävät itsekin tai katsovat vain hölmistyneinä tilanteen kehittymistä tietämättä miten puuttua vai puuttuako ollenkaan.
Olet kokoajan puolustuskannalla ja huudat kuin naarastiikeri yms. Miksi tuot traumasi lapsellesi.
Mun elämä on ollut osittain paskaa mutta yritän välttää kantamasta/siirtämästä lapsilleni taakkaa menneisyydestäni.
Tarkista tapojasi appi ei ole se joka sinua kiusasi kun olit lapsi. Hae oikeat syylliset ja kohdista huutosi heille ei viattomalle papalle.
Tottakai menneisyys muistuttaa itsestään tietyissä tilanteissa. Puhun aika paljon myös kuvainnollisesti. En välttämättä tarkoita kirjaimellisesti juuri sitä mitä kirjoitan. Naarastiikeri todellakin olen silloin kun lapselleni huudetaan tms. En halua että tkohdellaan niin. Ja joo...Huudan .. on hieman väärä sana. En huuda vaan korotan ääntäni jotta saan kantani selväksi. En tuo traumoja lapsuudestani nykyisyyteen mutta se selittää ehkä vähän sitä mitä omille lapsilleni haluan. Turvallisen ympäristön elää ja olla. Sitä ei appi pilaa. Mutta joo tarkoituksesi oli kai loukata minua.
en halua että häntä kohdellaan niin...lastani siis.
Piti ihan tarkistaa mitä sanoin ...
Kuvainnollisesti kirjoitin niin kuin aina. Miten sitä muuten pystyisi kertomaan sen että osaa olla äiti joka puolustaa lastaan/lapsiaan.
Sinun tehtäväsi onkin puolustaa lapsiasi!
Jos lapselle tulee tilanteissa paha mieli, silloin on muiden tehtävä muuttaa tilannetta. Lapsen hyvinvointi tulee aina ensin, eikä asioiden kuulu pyöriä isovanhemman mielen mukaan.
Ihmeen kärsivällinen olet jo ollut, jos minun lastani joku poistaisi pöydästä niin olisi viimmonen kerta! Kuuntele vain edelleen itseäsi, niin tiedät miten toimia.
Muutama vuosi (olisiko 3 tai 4) takaperin ukki sai aivo...mikä se sana oli. No, voi ei...
Jonkinlaisen kohtauksen. Enpä muistakaan enää. Sen jälkeen sen käytös on vain pahentunut, kuulo huonontunut. Toisaalta alkoholinkäyttö on lisääntynyt. Miten tämmöistä ihmistä voi edes yrittää auttaa jos ei halua apua.
minä päätin myös lähtee lappiin ens jouluna..
Olipa kovaa tekstiä teiltä!
Ihan ensiksi haluan huomauttaa että mies oli tupakalla sen vuoksi koska oli jo syönyt (meillä ja suvulla ei ole tapana istua pöydässä sen jälkeen kun vatsa on täynnä). Mieheni ei ole huono isä sen takia että hän tupakoi. Siitä en tämän enempää edes keskustele.
Lapseni ei käyttäytynyt huonosti, olin itse vieressä molemmilla kerroilla! Eikä todellakaan leikkinyt ruoalla! Lempeä tunnelma vaihtui äkisti ukin ihmeellisiin kohtauksiin.
Sitten, meidät kutsuttiin kylään koska ukki ja mummi eivät itse halua viettää jouluaan muualla kuin omassa kotonaan.
Olisiko siis pitänyt kieltäytyä kutsusta sen vuoksi kun pitäisi viettää sukujoulu ilman sukulaisia hotellissa? Ettei vain vaivaksi vaikka kutsun sai?
Sitten miksi ukki kysyy lapselta haluaako jäätelöä jos ei ole valmis antamaan tilaa lapselle jotta lapsi jäätelön saisi?
Päätös on kuitenkin tehty. Tämä keskustelu loppuu osaltani tähän. Kiitos kaikille teille jotka halusitte ymmärtää asian oikean laidan.
Hyvää tulevalle vuodelle 2008!