miten seurustellaan, kun ollaan jo aikuisia ja kerran eronneita?

Itse en kovin aikaisin lähtisi lapsiin tutustuttamaan.

lapset ovat meidän yhteisiä. Erosta pari vuotta ja nyt päätettiin että pikkuhiljaa yritetään uudestaan. Ei oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa. Lapsia pitää ajatella etteivät he hämmenny jos mitään ei tapahdukkaan koskaan. Pitäisi vain yhdessä tehdä kaikkea mutta sekin tuntuu väärälle jos ei mitään tapahdukkaan. Olisiko oikea tapa tehdä vain kahdestaan ensin kaikkea ja sitten ottaa lapset mukaan

Jos kovin pieniä, niin sanokaa, että tässä äidin/isän uusi ystävä. Ei sen kummempaa vielä.

ite oon tapaillut paria miestä tiiviimmin eron jälkeen, ja muksu ollut mukana. Eli ihan ensin niin, että " hups, säkin oot täällä" (puisto, mäkkäri tms.), ja vietetty ensin hetki yhdessä.

Seuraavalla kerralla ehkä jo voi etukäteen sanoa, että " se äitin kaveri Marko muuten tulee sitten kanssa käymään samassa puistossa kuin mekin, muistatko?" jne. Ei mitään halimisia / pusuja lapsen nähden ensimmäisten tapaamisten aikana tms.



Sitten joku kerta voi suunnitella yhteistä iltaa, että tehdäänpäs porukalla pitsaa / joulukortteeja tms., ja sitten taas siitä viikko, pari eteenpäin, niin " se Marko taitaa jäädä tänään meille yöksi, että aamulla päästään sitten ajoissa ulos vai mitä"



Eli pikkuhiljaa... Ja että ottaa lapsen mukaan touhuun, eikä " ylimääräisenä" . Lapsi ikään kuin vahingossa tulee tutuksi, eikä koe uutta aikuista uhkana.

siis pari vuotta sitten eronnut ja sen jälkeen pari vakavampaa suhdetta ollut, ERI AIKAAN tietty! XD huh.

Nyt olen pari kk tapaillut yhtä miestä ja ollaan siinä pisteessä että yhteistä aikaa ei oikein muuten löydy ellen ota lapsiani mukaan...



MUTTA kun on niin vaikea tietää tuleeko tästä mitään ja miten sitten lapset reagoi. Itse ainakin kärsin siitä kovasti kun aamuisin herätessä ei tiennyt mikä tämän kertaisen miehen nimi on...



Hyvä idea tuo että käydään mäkissä jne. ikäänkuin sattumalta ensin